sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Aralia pudottaa valon puutteesta lehtiään. Se ei aivan kestänyt talvipäivänseisauksen yli. Säpsähdän aina kun se pudottaa kokonaisen oksan, joka lätkähtää kahisten lattiaan. Keräilen sen vihreitä käsiä muistuttavia lehviä ruukun ympäriltä silloin tällöin ja heitän ne pois.

Ajan kulumisen huomaa siitä, miten pölyä väistämättä kertyy sinne tänne: lavuaariin, pöytälampun jalkaan, pöydille, jotka vasta kuvittelin pyyhkineeni. Paperivalaisimen pohjalla lepää kesän hyönteisten kuivia himmenneitä kuoria.

2 kommenttia:

  1. Kykysi tehdä teksti eläväksi muutamalla piirrolla on edelleen tallella näemmä. Ilman tulkintoja, tästä rehuosastosta tulee mieleen Juha Mannerkorven Päivänsinet.

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
  2. Mikään ei ole muuttunut. Vielä. Täällä.
    Mutta toisaalla on kaikki muuttunut, ja jonakin päivänä se yltää tännekin asti, enkä tiedä, mitä siitä seuraa. Jotain varmasti.

    Hyvää joulua! :)

    VastaaPoista