Syksyn ensimmäisenä iltana sataa epätasaisena napseena ikkunalautoihin. Koko kesän auki olleet ikkunat eivät tahdo mennä aluksi kiinni, koska puu on turvonnut ja kehys aavistuksen notkahtanut alaspäin.
Aamuisin herään valo päällä, enkä muista muuta, kuin että olen varmasti sen sammuttanut. Ehkä minua pelotttaa yön outoina hetkinä, joita en muista eläneeni.
--
Myrskyn jätteistä koottu kokko paloi raivoisan iloisesti ja syöksi kipinöitä kymmenen metrin korkeuteen. Rannan vielä vihreä kaislikko näytti nuorelta ja toukokuiselta kirkuvan oranssissa valossa. Lasten kanssa askartelimme kelluvien pienten lauttojen päälle silkkipaperista lyhtyjä ja laskimme järvelle. En jaksanut keskittyä touhuun ja kiukuttelin mielessäni. Leikkasin voipaperia ja silkkipaperia ja päästin lässytyksiä suustani. Teippi ei pysynyt liukkaassa paperissa ensin kiinni ja tunsin voimatonta raivoa. Tyynessä vedessä nuo raivostuttavat lyhdyt muuttuivat suloisiksi ja satumaisiksi. Hiljaa ne lipuivat pinnanalaisia virtoja seuraten kauemmas, ja jokaisen väri ja valo kahdentui veden peilistä.
i worry about my blood pressure
15 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti