Interrail osa 9 (Pisa ja Pavia)
10 tuntia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoja minusta
lukee nyt mm.
-
-
55-minute fragment22 tuntia sitten
-
Kalasatama Ryhmäteatterissa: Kasarilesbo, Ketipinor ja woke4 päivää sitten
-
Roska-DNA ja IDeistien roskaiset argumentit1 viikko sitten
-
-
Puutarhablogi tammikuussa3 kuukautta sitten
-
VAATIMATON2 vuotta sitten
-
-
Richard3 vuotta sitten
-
Elämän keskipiste3 vuotta sitten
Minäkin näin, vuosia sitten mutta juuri tahän aikaan, Albatrossin. Se lensi Vuolijoen Lintulammikon yli, pää kallellaan ja muutenkin alakuloisen näköisenä, kohti Baretsianmerta. Ajattelin, että (vaikka en linnuista mitään tiedäkkään) että siellä sen on kiva tapella tuulenpuuskien kanssa.
VastaaPoistaLinnut, linnut! (Älkää jättäkö mua.)
http://wtfevolution.tumblr.com/post/40659237456/this-pelican-looks-like-a-urinal-go-home
VastaaPoistapelikaani!
En ole ikinä, Annikki, kuvitellut olevani vakavasti otettava ihminen. Mutta sellaisena näe myös kaiken mikä on minun ulkopuolellani, epävakaana.
VastaaPoistaOnko siis kaikki ulkopuolellasi oleva vakavasti otettavaa vai sellaista, joka ei kuvittele olevansa vakavasti otettavaa?
VastaaPoistaIhminen ei voi olla traaginen syödessään munkkeja. Tai vaihtoehtoisesti syödessään lämpimiä voileipiä. Aion tehdä tänään jälkimmäistä, koska kurkku on vähän kipeä, enkä tahdo sairastua ennen vyökoetta, joka on ensi viikolla. Tähän mennessä olen kolhinut itseäni enemmän kuin vuosiin harjoituksissa: olen saanut olkapäästä huuleen ja kepistä silmään, ja silti säästynyt muotopuolisilta turvottavilta mustelmilta.
Miten niin "ei voi olla traaginen syödessään munkkeja"? Veljeni Pekka teki itsemurhan Bedfordissa, Lontoo. Päivämäärä oli se minkä hän oli kaksi vuotta aikaisemmin päättänyt. Se, että hän viimeisenä viikkona rakastui hotellinomistajien tyttäreen - tai etenkin se tytär häneen - ei millään lailla muuttanut Pekan suunnitelmia." Bedfordissa löydettiin klo 10 ap. tiistaina 10 elokuuta 19.. allakuvatun miehen ruumis huoneessa 21 Grafton hotellissa os. --------. Tämä on keskiluokan hotelli." Alkaa poliisiluutnantin raportti. Se on monta sivua, aika mielenkiintoinen, koska se on hyvin ammattimaisesti tehty. Eikä lopputulos, joka on väärä, sitä pilaa. - "Päätellen niistä tiedusteluista, joita on tehty tästä asiasta ja tavasta jolla hän on antanut nimen ja osoitteekseen Norja ja päätellen siitä varmasta tavasta, jolla tämä mies on kirjoittanut nämä yksityiskohdat hotellin nimikirjaan (huolimatta siitä tosiasiasta että ne yksityiskohdat saattavat olla vääriä), minulla on se tunne näistä seikoista, että on vahva yhteys Ruotsiin tai Norjaan. On mahdollisuus, että hänen alkuperänsä on jossakin muussa maantieteellisesti läheisessä maassa, joka saattaa antaa hänelle tarvittavat tiedot Norjasta ja paikannimistä siellä. Minä uskon ja voimme olettaa mitä suurimmalla varmuudella että hän ei ollut englantilainen."
VastaaPoistaPs. Pekan huumoriahan oli se että hän oli kirjoittanut kotiosoitteekseen Kirgekate 26 B 25 norjalaiseen pikkukaupunkiin, jossa on Kirgekate 26, mutta siinä talossa viimeinen asunnon numero on 24! Eli, kyllä hän sen tiesi! (Kunhan piruili.)
Sitä aina ajattelee että on vahvempi kuin on, se on yleinen harhaluulo, se että erottaa surun toisista suruista, ja elää sen mukaan. (huokaus) Mutta kun se ei mene niin. Joskus suru tulee niin äkkiä ja arvaamatta ettei sitä voi väistää. (Vaikka yrittää.) Jollei silloin ole varaohjelmaa, niikuin Mossadilla aina on, siinä sitä sitten vaan istuu ja itkee. (Menneitä.)
VastaaPoistaNo eihän niitä nyt voi syödä, mieti nyt tilannetta: siinä on lautasellinen tuoreita munkkeja pöydällä ja niitä kurkottuu ottamaan mieli mustana ja katkerana. Sitten, kun siinä munkki kädessä miettii kaikkia vääryyksiä ja kovaa kohtaloa, niin tulee sellainen outo tunne, että jokin ei täsmää. Ja kun syö yhden munkin ja ottaa toisen käteen ja sormet on vielä vähän sokerissa ja samoin suupielet, niin maailman pahuus ei mahdu samaan tilaan ja on valittavana kaksi asiaa: joko ei voi nauttia munkistaan tai ei voi nauttia katkeruudestaan.
VastaaPoista--
Minun äitini ei ole päässyt yli veljensä itsemurhasta, eikä taida koskaan päästäkään. Se on sellainen koteloitunut ajanpalanen hänen päässään, jossa mikään ei koskaan muutu: tapahtumat menevät aina samoin, tulkinta on aina sama, ajatusketju kulkee aina samalla tavalla, sama suru, sama syyllisyys. Mikään ei koskaan muutu. Asioiden kuuluisi muuttua, kun aikaa kuluu. Hän ei itse huomaa, ettei se oma muisto ole edes totta kaikin osin, vaan sellainen irrallinen tarina, jonka hän on itse rakentanut ja hakannut kiveen.
Minusta on sääli, että nämä miehet ajoivat itsensä sellaiseen umpikujaan, ettei sieltä enää ole ulospääsyä, mutta kyllä jokaiselle kuuluu itselleen vastuu siitä, ettei jää yksin päänsä sisälle hourehtimaan hulluja asioita. Hyvä, että sinä olet elossa. Surulle ei mitään mahda, ei sille tarvitse olla varaohjelmaa.
Eno ajoi metsään, teippasi retkikeittimestä letkut nenään ja muovipussin päähänsä ja kuunteli Kaija Koota nappikuulokkeilla ja siihen kaasuun sitten kuoli. Älykäs ja suunnitelmallinen mies. Mutta en taida rakentaa siitä itselleni mitään Tarinaa, ettei sille tarinalle käy niin kuin äidin tarinalle, joka ei koskaan muutu. Sellaisissa Tarinoissa ihminen aina katoaa ja vain Tarina jää.
En tiedä mikä on niin hyvä tarina että siitä ei halua päästää otettaan, irti. Kyllä mulle riittäis se, kaikkien tarinoiden Äitinä, että Pekka tulis mua vastaan ja sanois mulle "Moi", Mikko". (Pikkupoikana se nimittäin aina vakoili mitä minä teen. En tiennyt. Tiesin vasta kun luin hänen 10-v kirjoittamia päiväkirjoja: "mikko meni sinne, mikko teki tätä, mikko silitti kissaa, etc".) Ihmettelin, koska lapsena me ei oltu oikeastaan tekemisissä toistemme kanssa.(Minä keräsin hyönteisiä ja luin runoja, Pekka oli kiinnostunut matematiikasta.) - No kerran kun lauloin että "michel, oo may beib, i'am law juu and anderstain, michel... se tuhahti vihaisena että "ei se niin mene!". - No, ei sitten, mene.
VastaaPoistaItsemurha on minusta tarpeeton juttu. Eli järjetöntä.
Eihän se sitten enää olisi tarina, vaan ihan tavallista elämää. Kuka niistä tarinoistaan nyt mistään halusta pitää kiinni, niihin juututaan ja sitä se sitten on.
VastaaPoistaTarina oli ehkä vähän huonosti valittu sana. Parempi voisi olla muisto tai rakennelma tai klöntti tai suonsilmäke tai purkkiin säilötty paha asia.
Minusta itsemurhassa on sellaista sisäistä järkeä, mutta ei todellista ulkopuolista tarvetta. Tai voi ollakin, jos on oikein tosi vaikea olo, eikä sitä voi millään helpottaa ihan oikeasti. Kuten vaikka hidas hukkuminen jonkin terminaalisen sairauden pöhöön. Pelkkä masennus taas on vähän huono syy, kun sen voi kuitenkin hoitaa ja se parantuu useimmilla hyvin. Hyvät tai huonot syyt, jokainen valitsee omansa.
Mutta niin, minut on niin marinoitu itsemurhissa, että olkoot kuolleet rauhassa. Olen puhunut niistä ihan tarpeeksi, ja ajatellut niitä ihan tarpeeksi. Plääh. Tahdon olla ja elää elävien kanssa, en kuolleiden.
huomenna lähden reissuun, enkä ole täällä sunnuntaihin asti. heippa hei teille kaikille.
VastaaPoista