keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Tahtoisin nähdä hyviä unia, mutta unissani jousta jännitetään kuin peilistä katsoen vasemmalla kädellä, metsä on unenomaisen vihreä ja sininen ja muualla lumisade on niin sankka, ettei mitään sen keskeltä näe. Siinä on kai Saharan kenttä, pieni ja mitätön, sorainen urheilukenttä, jonka läpi kuljin kouluun vuosikausia lapsena. Unissa se on valtava ja jäinen: joskus se on järvenselkä, joskus retkiluistinrata, joskus lumiaavikkoa, mutta aina talvinen, aina autio.

7 kommenttia:

  1. Minulla on, Annikki murukahvipakettini, kaksi vakiopainajaisunta. 1) Paperikone (jonka viiran leveys 5,2 metriä) tekee sen levyistä marjapiirakkaa. Välillä siitä aina - kun menen koneen lähelle - sinkoilee mustikoita mun silmääni. (huokaus) Okei, menen takapihalle tupakalle. Mutta annas olla... sitä pihaa pommittaa punatähtiset lentokoneet (jonka ohjaajat pyörittelevät näppärästi mahorkkasavukkeita suupielessään), on pakko tulla takaisin sen (huokailevan) paperikoneen luo. No, lopulta työvuoro (eli "löysi") loppuu, ja pääsee lähtee kotiin. Katin Kontit (eli Kissan Jalat), ei sitä minnekään pääse. Tai lopulta kun löytää ulko-oven, niin joutuu ihan kummalliselle kadulle joka vaan jatkuu ja jatkuu, ja mitä pitemmälle sitä kävelee, sen rauniomaisemmaksi kaikki muuttuu. Hitsi, se ei ole mukavaa. Olen (unissani) monta kertaa yrittänyt kääntyä, ja kääntynytkin, mutta joutunut vain vielä kummallisemmille kaduille. 2) No, tämä painajainen on sen verran henkilökohtainen että en puhu siitä tämän enempää.

    VastaaPoista
  2. ihmisten unissa on paljon yhteistä. kaikki ovat nähneet unia taloista ja huoneista, erilaisista kulkuvälineistä, eläimistä, vedestä ja vuorenhuipuista.

    suhtaudun karsaasti yksityiskohtaisiin unitulkintoihin. unien pitäisi saada elää omaa elämäänsä. symbolia ei pitäisi tulkita liian pitkälle, koska se suojaa tietoisuutta. symboli on ainut keino ilmaista asioita, jotka ovat vasta muotoutumassa.

    jos ei ymmärrä untaan, ei pidä tuskaantua. alitajunta etenee koko ajan. symbolia ei voi ratkaista, se on ajatusprosessin ilmaus. kannattaa vain olla onnellinen symbolien olemassaolosta. painajaisetkin voi ottaa rohkeasti vastaan, nehän ovat vain unia.

    uni voi tuntua luissa ja ytimissä. olen huomannut sekä omista että muiden kokemuksista, että parantavat unet ilmaantuvat yleensä siinä vaiheessa, kun ihminen on jo asettunut vähän aloilleen. alitajuntakin kaipaa siis hiljentymistä.

    VastaaPoista
  3. Oikeasti jos en saa unta, esimerkiksi kun ajattelen huomista päivää, sanon itselleni että "höpsistä höö". Yleensä se auttaa, ja nukahdan, ei se aina auta.

    Minulla on lehmän hermot, joskus ampiaisen, hermostun pikkuasioista mutta en koskaan - tästä minulla aika kammottavia kokemuksia - en hermostu kun kyse on isoista asioista (esimerkiksi ihmisten hengistä).

    Ainoa mitalli, jonka rauhanaikana hyväksyn, on hengenpelastusmitalli.

    VastaaPoista
  4. Kerran - tämä olli 70-luvulla - eräässä tärkeässä kisassa hypättiin korkeutta. (Kyse on siis yleisurheilusta.) Rima oli niin korkealla, liki maailmanennätystasolla, että jäljellä oli enää kolme kilpailijaa. Yksi oli tämä sen hetkisen maailmanennätyksen omistaja - venäläinen, jonka nimi alkaa J-kirjaimella... en viitsi Wikipediasta tarkastaa kuka hän oli. (Koska muistan muuten kaiken.) Rima oli liki ennätyskorkeudessa ja oli tämän Jn vuoro; häntä kuulutettiin hyppäämään. Hän vaan ei ilmaantunut hyppäämään... ai miksi, no siksi, että muiden (eli kahden muun) kilpailijan suoritusten aikana hän oli päättänyt levätä, ja oli mennyt pötkölleen, ja nukahtanut! Ihmisen pitää olla tasapainossa kun pystyy tuommoiseen.

    Ps. Korkeushyppyvalvoja muuten herätti tämän ukon. En tiedä millä kielellä, ehkä käsikopeloin, mutta J meni ja hyppäsi ja voitti kultamitalin.

    VastaaPoista
  5. Mikko,

    5,2 metriä leveä marjapiirakka ei kuulosta kovin pelottavalta. Kerran unessani oli sota, ja ryömin ojaan piiloon pommeilta, kaukaisuudessa pyöri tyhjä maailmanpyörä ympäri ja ympäri.

    Viime yönä vaimo oli päättänyt paloitella miehensä rakastajattaren, pisti sen hengiltä ja sitten mies avusti ruumiin hävittämisessä. Samalla kaksikko pilkkoi kauniin puuleikkauksin koristellun sängyn, jonka pohja oli ruosteista verkkoa. Ruumis hävitettiin vuolaaseen virtaan, joka kulki kartanon sivurakennuksen läpi yläkerrasta alakertaan. Kahlasin itse siinä, mutta en ollut kukaan näistä henkilöistä.

    meri,

    hyi, en minä oikein noista painajaisista välitä, ne ovat niin kauheita. Sellaisesta jos herää, pitää valvoa vaikka väkisin tunti tai pari, ettei putoa saman tien samaan uneen uudestaan ja painajainen vain jatku ja jatku.

    joskus näin unen, jossa suuri sota oli ohitse, mutta kuolleet eivät rauhoittuneet, vaan vaeltelivat vieläkin elävien joukossa. Maailma oli elokuinen mänty-sekametsä, täynnä puroja ja kosteikkoja, joiden yli meni siltoja ja pitkospuita. Siellä täällä lepäsi rauhallisia paviljonkeja. Kaikkialla leijui tasainen, kultainen valo.

    Monet sanovat, että toisten unet ovat pitkästyttäviä, mutta minusta minun uneni ovat ihan mielenkiintoisia, ne ovat kuin pienoiselokuvia tai kuvakirjoja.

    VastaaPoista
  6. Saharan kenttä? Maailma on niin pieni. Taidan tietää paikan jäädytettyäni varpaani siellä tsoljoona kertaa lapsia luistelemaan opettaessani.

    VastaaPoista
  7. Mistä lie niin omituinen nimi niin pienelle kentälle sattunut. Siinä ne ala-asteen liikuntatunnit vietettiin ja hypättiin pituutta ja juostiin 60m pikajuoksua. Toisella puolella oli kesäteatteri ja uimaranta, ja toisella puolella se jääkaukalo.

    VastaaPoista