maanantai 21. toukokuuta 2012

Olen kannatellut miestä poikittain harteillani ja paininut toisen kanssa niin, että olen saanut vuosisadan kivisen jumin niskaani. Vaikkei minua voi kuulemma enää tytöksi sanoa, täytyy tässä kuitenkin nuorehkon naisen miettiä, kannattaako miestä taakakseen enää ottaa tai siis nostaa, kun siitä seuraa aina kipua ja kärsimystä. Tiedän, mitä Atlas teki työnsä jälkeen: makasi sohvalla voltaren-emulgeeleissä ja nukkui tokkurassa.

3 kommenttia:

  1. Minulle naiset ovat kuin raahaisi - aina silloin tällöin - kamalaa kiveä vuoren huipulle. Sinne kun pääsee, ja ehtii vähän hengähtää - hyvä jos kuivata hien otsaltaan, niin se kivi alkaakin vyörymään takaisin laaksoon. No voihan pers... vit... täytyypä käydä raahaamassa se takaisin tänne.

    nimi. Sisyfos (ei Sisofys)

    VastaaPoista
  2. Naisilla on kyllä kivat käpälät. Etenkin etukäpälät. Niillä ne tekevät vaikka mitä!

    VastaaPoista
  3. Tokihan se on mukava hetki elämässä, kun akka on juuri vyörynyt alamäkeen ja voi hetken katsella siinä kukkulan laella maisemia ennen kuin pitää humppasta alamäkeen vierittelemään kiveä taas ylöspäin. Kunto kasvaa, ja jo muutaman vuoden jälkeen vierittäminen käy kuin leikkiä vain. Viimeisillä metreillä alkaa sitten jo hymy levetä ja jalat vispata lepohetken lähetessä.

    VastaaPoista