maanantai 30. huhtikuuta 2012

Joku polttaa lehtiä kasoissa ja huumaava savunhaju on ensimmäinen tuoksu, joka on talven hajuttomuuden jälkeen palannut.

Makaan kyljelläni ja sydän painuu kylkiluita vasten, sen kärkisyke tuntuu sormiin luiden läpi.Kun nukkuu pitkään, huoneeseen kerääntyy valkoista hämärää, pehmeän väristä. Aika kuluu, eikä kirkas valo verhojen takana liiku, enkä minäkään liiku. Tyynyn sisältä kuuluu veren kohinaa.

15 kommenttia:

  1. Lapsuuteni kesät alkoivat siitä kun poltettiin kuolleita lehtiä. Ensin ne oli haravoitu, minä ja kaikki muut, isoon kekoon. Sitten isäni sanoi, seuraavana päivänä, että "nyt poltetaan tuo keko". Sitten se loikki nurmikon poikki, ohuine kinttuineen, ja tuikkasi tulen. Ehkä viidennellä... ehkä vasta seitsemännellä kerralla se "keko" syuostui syttymään. Aina se kummin paloi. Ja ympäristöön levisi ihana, todella ihana savunhaju...

    VastaaPoista
  2. Aaa, samalla tavalla alkaa kesät vieläkin, ja se on ehkä ihanin savunhaju ikinä. Siinä on hiivatin hieno maatuneiden lehtien vivahde.

    Peltojen kulottaminen tuoksuu ihanalta sekin. Vaan juhannuskokko ei haise oikein miltään, ja savustuspöntön haju on sekin jotenkin arkista.

    VastaaPoista
  3. http://www.youtube.com/watch?v=C3WdKWqwdGc&feature=related

    Tämä on aika huono esitys. Mutta parempi kuin Edith Piafin. Sitä en ymmärrä ollenkaan. Rakastan "Pariisin varpusta", en hänen tulkintaansa "Les Feuilles Mortes". Tapio Heinonenkin on vakuuttavimmillaan kun hän laulaa Julían Grimausta. (Teksti, kuten ehkä tiedätkin, Annikki pieni, on siistitty versio ... on poistettu mm. fasismi... ikään kuin sanan poistamalla (korvaamalla se "rautakorkoisilla kengillä"), fasismin voisi poistaa. - Ei se ole mahdollista, se on mahdotonta.

    VastaaPoista
  4. Yhtenä toukokuuna olin Pöltsamaalla; se on yks Viron kaupunki... vaikka onkin pieni, sitä sanotaan "ruusujen kaupungiksi". Joka puolella olikin ruusupehkoja, vihreitä ja yrmyn näköisiä; oli vasta kevät ja... ihmiset, niillä oli haravat tai vastaavaa, siivosivat (hullun lailla) ympäristöä. Joka puolella kärysivät puiden lehtikeot. Kävelin polkua joka kulki joen vartta ja joka meni kauemmaksi kuin mihin itse uskalsin... Valtavan iso kivilinna ko. kaupungissa on, tosin aika rappeutunut, ja läheisellä urheilukentällä nuoret tytöt potkivat jalkapalloa. Katselin sitä aikani, etenkin tyttöjä, sitten menin syömään majapaikkaani. Sain erittäin, erittäin huonon sveitsinleikkeen; söin siitä kolmasosan ja 2/3osaa pistin takin taskuuni. En kehdannut valittaa siitä. Join kahvia päälle ja luin Päevalehden. Ulos mennessäni, kun katselin pikkulintuja jotka lentelivät, pistin pihvinjämät roskakoriin.

    Pöltsamaalla muuten tehdään Viron ainoat viinit. No... ne on yhtä pahoja kuin viinit yleensä. Tai mitä nyt Marjamehut ovat. YÄK.

    VastaaPoista
  5. En tainnut syksyn lehdistä välittää, jotain omituisia sanoja peräkkäin, tai aivan tavallisia sanoja, mutta omituisissa yhdistelmissä ja mitä ihmettä. Tuulonen.

    Ruusujen kaupungin palavat lehtikasat kuulostaa paljon paremmalta. Tuliaisiksi voisi ostaa aina huonoa viiniä, ruusujen kaupungista. Sehän myy mitä tahansa, se nimi. Käsintehtyä kökkökeramiikkaa ruusujen kaupungista - villalapaset ruusujen kaupungista - pullo tax-free -viinaa ruusujen kaupungista. Toimii joka tuotteella.

    VastaaPoista
  6. http://www.youtube.com/watch?v=C3WdKWqwdGc&feature=related

    Tätä minä tarkoitin, Annikkiseni. Tuo edellinen - käsittääkseni sanoin sen itse - ei Tapani Heinosenkaan laulamana ole hyvä. En tiedä kenen kääntämä tämä teksti on? Kerran seurustelin erään pianonsoittajattaren kanssa joka puhui sujuvasti ranskaa; hänen mielestään "Les Feuilles Mortes'n" sanat ovat "jonninjoutavuuksia"... No, hän lukikin erittäin paksuja ranskalaisia filosofian kirjoja, ja pimputteli pianoa. Hän oli kiva. (Ja osasi - miksi muuten imperfekti? -kahtatoista eri kieltä.)

    Minulle tuo Julia on tärkeä. Saaritsan suomentamana siinä fasismista puhutaan fasismina. Heinonen laulaa hyvin.

    VastaaPoista
  7. Ei, en saa näitä linkkejä toimimaan. Tämä tekstinkäsittelyohjelma on per... soonallinen. Antaa olla. Kristiina Halkola on myös laulanut Juliásta; hän laulaa korkealta, karkeasti ja väärin. Teksti on surullinen.

    VastaaPoista
  8. No siinä pianonsoittajatar ei ollut yhtään väärässä, sehän on ihan höttöä. Tässä ei ole höttöä:

    http://www.youtube.com/watch?v=Rq4a2te0yhE

    Olemme niin eri tunnelmissa tänä viikonloppuna.

    Imperfekti liittyy varmaan enemmän siihen, että ko. tuttavuus sijaitsee menneessä ajassa kuin siihen, ettei ko. henkilö enää osaisi 12 kieltä. Se on "tuo ihminen siinä hetkessä".

    VastaaPoista
  9. Ai, minä ihmettelinkin, että tuli sama syksyn lehdet uudestaan. Noo, osaan minä tuubista etsiä Julian Grimaun muutenkin.

    http://www.youtube.com/watch?v=R4nAbWaJh_Q

    VastaaPoista
  10. Voi olla, niin kuin todennäköoisesti on, että elämme eri aaltopituuksilla. Cash on minusta huono sekä laulajana, sovittajana, soittajana ja sanoittajana. (Muuten hän on hyvä.) Se suomalainen soittaja, jota viimeksi mulle kehuit, se jonka bändi soittaa lattarimusiikkia... kuka tämä nyt on? se on kumminkin HYVÄ. Tämä joka laulaa siitä aamusta... Kivaa musaa.

    VastaaPoista
  11. http://www.youtube.com/watch?v=2pV2203HsQc

    Anki on aina ihana. Hänen tapansa lausua suomea vie jalat alta. Tulee mieleen eesti ja Ly ja Lilian ja moni muu. Moni kaunis asia.

    VastaaPoista
  12. Mikäs Teuvo se oli, eikun Tuure. No Tuuresta minä en ihan oikeasti tykkää paljoa, luulin tosi pitkään, että se ystävänpäivälaulu oli radiojuontajien pila, vaikka kyllähän siihen sitten kuitenkin tykästyi, kun aikansa kuunteli autoradiosta.

    Minulla on vähän huono maku, mutta minkä sille tekee, se vain on. Cashin cover NINin kappaleesta Hurt puhuttelee minua aika paljon enemmän kuin se alkuperäinen maaninen kappale. Pidän siitä monotonisesta ja melkein värittömästä lauluäänestä.

    VastaaPoista
  13. Onpas Ankin aikaan ollut luonnonromantiikka muodissa sanoituksissa. Nykyään on enemmän sellainen urbaaniromantiikka katuineen ja kivineen ja hipsterielämäntapoineen: lauletaan betoniseinien maaleista ja kaupungin rajoista ja erkkeri-ikkunoista ja lumiauran äänistä.

    VastaaPoista
  14. Ei se Tuure musiikillisesti hyvä olekaan, se on muuten vaan kiva. Se on jotenkin iloinen! Suurimmat löydöt mitä olen Tuubista tehnyt on tämä Torres: jestas kun se soittaa kitaraa hyvin. Sitten on tämä Tom Watson joka laulaa kurkkuunsa, se on upea tulkitsija. Sitten on tämä videoklippi jossa lauletaan Koiran Sydämestä... se on minulle sykähdyttävä. (Koska Pautovski on tärkeä kirjailija mulle.)Sitten on tämä Ginsbergin "Huutoon" tehty juttu, se missä ajattiin autolla ja hoettiin WOW WOW (ensiesitin sen sinulle), se oli mun mielestä myös hyvä. (Jk. Kirjoitan nämä artistien nimet sattuu, älä välitä siitä.)
    Muuten pidän (sairaan sikamakeasti)Shostakovitshista ja Bachista. Ei kun ihan oikeasti! Aina, kun niitä kuuntelee, vaikka kuinka monta kertaa, löytää sellaista mitä ei... vittu, minä pidän oikeinsoitetusta musiikista! Jazz on myös kiehtovaa vaikka sitä soitetaankin väärin, se siinä kiehtoo. Se on muusikkojen musiikkia.

    Ps. Minulla oli koulussa aina laulusta viiva. Kun avaan suuni ja alan laulaa niin ainakin lähimmillä puidenoksilla istuvat pikkulinnut tipahtavat pökertyneinä alas. Ei, en laula. Enkä soita mitään vermettä, paitsi rumpuja, mutta rummut ei ole instrumentti.

    Pss. Osaan kyllä lukea nuotteja. Koska opettelin lukemaan.

    VastaaPoista
  15. Kuuleppas, olen minäkin urbaani. Olen sitä paitsi syntynyt kauppalassa: kaikki eivät ole. Ensimmäisen kerran kun näin leikkuupuimurin niin ajattelin että "ohoh, mikäs se tuo tuommoinen on?". Sitten selasin Suomi-Muu Mailma-Suomi sanakirjaani ja löysin sanan "skördetröska". Se ei tehnyt minua hullua hurskaammaksi. Menin Pikiwediaan. Siellä sanottiin että "nämä ovat isokokoisia (sen olin totta mooses nähnyt) vehkeitä jotka, etenkin elokuisin, mataavat pitkin peltoja ja syövät ohraa, kauraa, jamssia, vehnää ja ruista, mm:ssa. Eivät ole yleensä vaarallisia ihmisille."

    Vai niin, ajattelin. Hyvä, että en hermostunut.

    VastaaPoista