Hetkeksi kiire hellittää. Vaihdoin paksun talvipeiton sänkyyn ja nukuin paremmin. Nyt tuntuu siltä, etten tahtoisi poistua kotoa koskaan. Kuuntelen äänikirjoja ja raivaan itselleni tilaa sohvalta.
Kieltäydyn voivottelemasta säätä. Ihan pian on rakastamani marraskuu: savinen, murrettu, kylmä ja herkkä.
Tilhet lentävät sisäpihalla kymmenittäin, sadoittain. Ikkunan ohi ampaisee ryhmiteltyjä höyhenohjuksia kohti nuupuneita pihlajia. Aina uudet joukot lehahtavat lentoon ja uudet laskeutuvat, oksat painuvat syyslintujen painosta.
makes everything else bearable
6 tuntia sitten
Täällä taas on katseltu tähdenlentoja kuun valaisemassa yössä.
VastaaPoistaPäivällä seurattu ikkunan takana lentelevää lehtisadetta.
Nyt kuuluu autojen kohahtelevia ääniä kadulta, joku humalaisen karjahdus leikkaa soolona ilmaa.
Vastapäisen talon verhotut valaistut ikkunat kätkevät taakseen kodinlämpöä tai ratkaisemattomia ristiriitoja. Pelottaa kaikki se, mikä on piilossa.
Hei pikkuliisu!
VastaaPoistaHuomasinkin, että alkaa olla juuri sopivan kylmää ja yömopoilijat ja -kevarikuskit ovat luopuneet harrastuksistaan, ja se aivan kauhea öinen ulvottaminen on kadonnut. Nyt tänä syksynä, kun rakkaus on laskeutunut minuun melkein kuin usko tai jokin sen tapainen siunaus, niin olen melkein pyhittynyt, mutta en aivan. Nuo mopoilijat herättävät minussa kytevää raivoa ja kaipausta tarkkuusammuntaan sekä piikkimattojen levittelemiseen yön sateisille kaduille. Hyvyys ei taida istua minussa kovinkaan tiukasti.