Annikin

Kapeasta ikkunastani näkee lisää kapeita ikkunoita. Siinä mielessä se muistuttaa kaleidoskooppia. Nuo ikkunat peilaavat taivasta, tänä iltana ne ovat hopeista tinapaperia, alimmissa ikkunoissa näkyy savunsinisiä pilviä. Sateella ne ovat lyijynharmaat ja tylyt, selkeällä säällä kaikkia sinisen sävyjä, vaaleanpunaista, tummaa violettia, okraa, keltaista ja kultaa. Nukahdan ikkunoihin joka ilta.

--

Pyörälenkillä tulee vastaan aerodynaamisia munanmuotoisia jänteisiä matkapyöräilijöitä. Ohuet raajat sätkivät kehää, ruumis on käpertynyt pyöreäksi kuin hämähäkillä, päässä kiiltelee kuoriaiskypärä.

Asvalttikoneet seisovat tyhjillään metsän reunassa. Penkereiltä höyryää kosteaa kuumuutta, poljen sulavaa uomaa eteenpäin. Mesiangervon, kurtturuusun ja pujon mausteinen tuoksu velloo paksuna tumman tien yllä. Ohrapelto väreilee tuulessa, se on vielä vihreä: korret ovat nurmenväriset ja vihneet ovat samaa räikeää vaaleanvihreää kuin kuusenkerkät. Pietaryrtti ja ohdake pilkuttavat pellon reunaa. Sitten ajan liittymään, jossa kasvaa mattoina apilaa ja mataa litteänä pilvenä niiden tuoksua, ja tiedän, etten välitä ruusuista enää.