Loman pohjaton, lohduton vapaus painaa. Miten nyt, kun ei tarvitse enää näytellä rohkeaa päivästä toiseen ja jaksaa koko ajan? Niskan kireys helpottaa hetkeksi, ja kiristyy uudelleen.
Pesen pyykkiä, vihaan sen ripustamista, olen aina vihannut, ja nyt suoritan sitä yhtä suurella nautinnolla kuin kalojen siivoamista. Näin, saumat suoriksi, suolet ulos! Herkullinen puhdas tuoksu, tuore mätä! Imuroin ukkosella, siinä on mukavasti dramatiikkaa: sähköistä jylinää ja viisisataa grammaa hiekkaa paljailla muoviaavikoilla. Päädyn pyyhkimään lattiaa pöytäluutulla, kirottu samea hiekka. Nuo kengänjäljet, kuka täällä astelee?
Minulla on aikaa katsoa itseäni silmiin päivästä toiseen. Olen ripustanut yhtä vaille kaikki peilit. Viimeinen peilaa lantiosta alaspäin ja voimakas reisi pistää lihasta ulos. Odotan salaa, että jonain yönä listaripustus pettää ja herään sirpaleisiin, mutta jokainen aamu valkenee peilien väikkyessä ehjinä.
Sängyn vieressä on pehmeä lampaantalja, johon pakotan itseni upottamaan jalkani joka ilta. Näin olen läsnä, ja läsnäolossa on jotakin ihanaa, jotakin houkuttelevaa.
talking about little things
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti