On kylmiä öitä, joina vastapäisen talon valot vain palavat ja sovitusnukkien torsot seisovat selin ikkunoihin. Heräilen painajaisiin.
Kävelen kotiin aamuisin kuuden aikaan ja on niin valoisaa. Aina paleltaa. Hajut katoavat aamuyöllä.
Tyhjällä kadulla kääntelee päätään teräväsilmäinen naakka. Sen aortta kaartuu oikealle, minun vasemmalle, ja muuta en lintujen verenkierrosta tiedä.
he’s right
12 tuntia sitten
Sovitusnuket ovat yöllä paljon mielenkiintoisempia. Tulee tunne, että niillä on oma elämä, jota itse ohikävellessään häiritsee.
VastaaPoistaSehän siitä puuttuisi, että ne kääntyisivät katsomaan takaisin, kun yritän mennä nukkumaan. Yksi kadunmitta ei ole riittävä etäisyys niihin. Ja missä ovat ne ihmiset, jotka pitävät valoja päällä? Ei niitä koskaan näy. Jotakin kauheaa on tuossa talossa.
VastaaPoistaHienoja nämä!
VastaaPoistaKiitos, Joona Ruusuvuori.
VastaaPoista