lauantai 21. toukokuuta 2011

Tänään huomasin tuomen keveänraskaan tuoksun ilmassa ensimmäistä kertaa. Lämmin on niin hetkellistä. Äkillinen ukkoskuuro ajoi vettä pitkin lammen pintaa vimmaisesti, se näytti kuumalta sulalta tinalta.

4 kommenttia:

  1. koska tuomen kukinnassa piilee muistutus kaiken katoavuudesta, ei sen tuoksu ole mitään vienoa aavistelua vaan paheellista ja imelää. tuomi on kuin hajuvettä päälleen läärännyt rouva; siinä on syntiä ja dekadenssia.

    aivan kuin tuomen tuoksu yrittäisi peitellä jotain kammottavaa salaisuutta. ennen vanhaan vainajien arkut ympäröitiin kesäkuumilla voimakkaasti tuoksuvin kukin.

    VastaaPoista
  2. Se onkin niin kahtalainen tuoksu, loppukevään ja alkukesän herkkä tuoksu, jonka kanssa ei vielä kilpaile mikään, ja silti siinä on minustakin kuoleman haju, jotenkin lihaisa ja saastainenkin. Jos jokin lihaa keihästävä ja syövä kasvi houkuttelisi uhreja tuoksullaan, niin se tuoksu olisi tuomen.

    Mutta minähän pidän tuollaisista kahtalaisista asioista, tuomen tuoksu puristaa minun sydäntäni.

    VastaaPoista
  3. Se on sitten kesä, kun tuomi kukkii. Eilen haistelin tuomen pyörryttävän intensiivistä tuoksua polkiessani pyörällä auringonpaisteessa. Nuuhkin tuttua tuoksua ja annoin muistojen tulvia.

    VastaaPoista
  4. Toin niitä pienen kimpun kotiin maljakkoon hetken mielijohteesta. Pyörryttävää, todellakin. Mutta en raaski luopua niistä, nyt kukat ovat ikkunalla ja näyttävät herkiltä. Haisevat kuin vanhat rouvat.

    Mitään kohtalokkaita muistoja ei taida tuomiin minulla liittyä, vain koulun loppumisen hetki ja miten lapsena poikkesin polulta vain mennäkseni lähelle tuomia.

    VastaaPoista