sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Tähän aikaan vuodesta lehdet rapisevat pyörän renkaan alla. Rarararara-rap-rap-rap-rap. Rapeina niiden tyhjiksi imetyt onnenkeksikuoret tippuvat puista ja onnellinen olenkin, kun rapistan ne alamäessä muruiksi.

Sen hetken, kun ei sada, laajoista rasvatyynistä lammikoista heijastelee sinisen ja harmaan sekainen taivas. Jos siihen astuisi, kengänpohja ei tapaisi pohjaa lehtien ja purkkapallojen seassa ja vettyisi ikävästi, vaan tippuisi kohti pilviä ja vetäisi perässään housunlahkeet, polven, takin, kaulahuivin, neulotun pipon, ja viimeisenä toisenkin kengänpohjan.

4 kommenttia:

  1. Vain lehdetkö rapisevat?

    Eilen aamulla sirahtelivat ja surahtelivat, kilisivät ja kalisivat särkyneiden kaljapullojen (Karjalaa) sirpaleet kun hurautin kolmen poikani kanssa pyörillä Prisman tunneliin. Yksikään rengas ei puhjennut! Pieni ihme.

    Mukava seurata, kun pieninkin (3v) jenkuttelee pikkupyörällään (huom:ilman apurattaita!) ma ja ti-aamuina kolmen km:n matkan kaupungin halki kerhoon. Vaarallista vähän risteyksissä, mutta siitä hänkin oppii.

    VastaaPoista
  2. Ei ollut pullonsirpaleita, joko katuja siivotaan paremmin tai sitten niitä ei nyt niin rikota. Enemmän on sellaista, että ne jätetään ehjinä pullonkerääjille, joilla on kuulemma täällä mafia, jossa alueet on jaettu tarkasti ja rajoista tapellaan. Pullonkerääjillä on joku kuningas, joka on kerännyt pisimpään.

    VastaaPoista
  3. Terve vaan Annikki. Taitaa olla ensimmäinen kommenttini tähän blogiin. Luettua on tullut jo jonkin aikaa.

    Muistin tämän postauksen eilen illalla ollessani lenkillä kun jalkojeni alta kuului tuollaista vastaavanlaista rapinaa. Rap-rap-krunts. Erona sinun tarinaasi oli vain se, että minulla rapinan aiheuttivat sateen kastelemalla tiellä joukoittain matelevat kotilot, jotka murskautuivat kenkieni pohjiin.

    Pimeässä illassa niitä ei juuri katuvalojen aiheuttamista, tiellä olevien, lehtien varjoista erota ennen kuin kuulee äänen.

    VastaaPoista
  4. Hei ian,

    minäkin asuin pitkään yhdessä kotilokaupungissa, jossa syksyisin tiet olivat täynnä pystyjä pyörylöitä matkalla jonnekin. Rapea ääni niistäkin syntyi. :)

    VastaaPoista