keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Näin hyvin väkivaltaista unta kuolleesta serkustani. Jouduin pitämään kiväärillä uhanneet serkkuni pois talosta, riistin aseita ja tyrkin ja tönin tunkeilijoita alas ulkorappusia, jotka tahriintuivat vereen. Sisaret eivät tehneet mitään, vaan piiloutuivat selkäni taakse. Aloin väsyä, mutta en luovuttanut.

Uni oli ahdistava, mutta kummallisinta on ehkä se, että 14-vuotiaana kuollut serkkuni on vanhentunut ajan myötä ja unissa en näe häntä enää lapsena. Ehkä mielikuva lähes samanikäisestä kulkee mukana, mutta ajatuksessa kanssani vanhenevasta kuolleesta vaaleasta miehestä on jotakin hyvin häiritsevää. Sinä et ole enää sama, kuka olet, tahtoisin kysyä.

--

Tänään heräsin aamuyöstä huutoon ja karjumiseen. Joku savolainen sankari ulvoi kadulla tappavansa kaikki ja itketti naisystäväänsä. Minun teki mieli tunkea pää ulos ikkunasta ja nähdä mokoma, mutta en luule olevani vielä siinä vaiheessa elämää, että alkaisin uteliaaksi naapuriksi. Jos minulla olisi megafoni, työntäisin sen ulos ikkunasta ja alkaisin keskustella:

"Tässä on Jumala. Olkaa hyvä ja vaietkaa luomakunnassa. Se on kaks sekuntia ja soitan temppeliritareille."

--

Naakat ryömivät räystään alle kuin muurahaiset. Tuulee hurjasti, ikkunat paukkavat, vanhalta luudalta näyttävä valtava koivu nyökkää nyökkää kyykkää ja yökkää. Lihavat pilvet matkaavat kohti etelää.

2 kommenttia:

  1. Haha, loistava toi megafoni-idea.
    Meidän äiti on joskus säikytellyt autovarkaita pois huutelemalla niille parvekkeelta yön pimeydessä.

    VastaaPoista
  2. Kerran siellä sinun kaupungissa yksi mummo kulki jonkun nuoren miehen perässä yöllä, heristi kävelykeppiään ja huusi: "Huorrriiipukki! Saatanan huorrrripukki perkele!". tosi pelottava mummo.

    Kas siinäpä huomiohuuto tapaukseen kuin tapaukseen.

    VastaaPoista