maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kävin katsomassa Shanghain Balettia, ja ilman paitaa lavalle ensimmäisenä rynnännyt persialainen prins... merirosvo pieni sininen sulka päässään hämmensi minua kovin. Eihän sellaisella voi aloittaa. Lava tömähteli vaimeasti, kun maailmanluokan tanssija hyppelehti ja teki piruetteja. Tiesin sattumalta, että kyseinen numero on vaikeimpia, mitä miestanssijalle klassisesta baletista löytyy, mutta minulta meni parikymmentä minuuttia tottua katsomaan liikehtimistä.

Eniten pidin modernin tanssin ja nykytanssin kappaleista. Yksi erityisesti oli niin liikuttava, että yritin olla itkemättä ja nieleskelin ymmärrystäni. Kaksi tanssijaa paitaressuissa, nainen ja mies, kiersivät irrallaan kehää toisiaan peilaten ahdistuneita ja kyyristyviä liikkeitä tehden. Vääjäämättömästi he lähestyivät toisiaan ja kohtaaminen oli jotenkin kiihkeä ja liukas kuin vettä pyörivissä astioissa.

--

Kirkossa siunasin kirkkoon kuulumattomalla kädelläni 15-vuotiasta, ja nousin ja laskin muiden mukana kovaan penkkiin ja takaisin. Juhlissa tartuin hopealusikkaan ja se katkesi. Nukahdin sohvalle kesken päivän ja kahvittelun, niin väsynyt olin. Vedin vain viltin juhlamekon ja keksinmurujen päälle.

4 kommenttia:

  1. Yritänpäs saada kirjaimet tähän kommenttiin edes sinnepäin oikein. Ilmeisesti kellonaika vaikuttaa, että ei onnistu... Kohta luovutan. Pidin myös eniten nykytanssi"kohtauksista". Baletista mitään ymmärtämättömälle klassinen baletti oli varsin puuduttavaa ja ajatukset vaeltelivatkin siellä täällä. Sitten kun hiukan modernimmat sävelet alkoivat kuulua, niin heti havahduin seuraamaan. Puoliajalla nautittu kahvi ja sherry sitten pitivätkin loppuajan virkeänä. Päätöksessä areena olikin sitten täynnä tanssijoita, että jaksoi hyvin seurata. Kunniahan se oli saada heidät tänne esiintymään.

    VastaaPoista
  2. Oltiinkohan samaa näytöstä katsomassa. Olin siellä ystäväni kanssa lauantaina.

    Minä pidän kyllä klassisestakin, mutta ehkä ennemmin kokonaisena balettina. Olihan siellä joutsenlammestakin kohtaus, jossa näytettiin ne kuuluisat 32 fouettéta, mutta irrallisena ne nyt vaan on sellaiset "Oh dreidel, dreidel, dreidel, I made you out of clay...", eikä Odilen voimannäyte siinä tarinan kontekstissa.

    Ja kaikesta nykytanssista en pitänyt, mutta ne, joista pidin, pidin kaikista eniten. Nykytanssissa on koko kehonkielen kirjo, josta osa vetoaa, osa ei. Aion lisätä tätä tanssin seuraamista. Olisin tahtonut mennä katsomaan Cullberg Balletia ja Ballet Argentinoa, mutta ei nyt vielä ollut rahaa moneen näytökseen. No ehkä ensi kesänä. Ja talvella taidan mennä katsomaan kokonaisen baletin Helsinkiin.

    VastaaPoista
  3. Lauantainahan mekin olimme. En pidä klassisen baletin kaavamaisuudesta. Olen ehkä juntti, mutta baletti vaikuttaa juuri sen ikäiseltä taidemuodolta, kuin se onkin. Se ei herätä minussa mitään tunteita, edes sellaisia "wau" elämyksiä; niin taitavia ja harjaantuneita tanssijat kuin olivatkin. Serkkuni tanssii kansallisbaletissa, joten toivottavasti hän ei lue tätä..

    VastaaPoista
  4. Yritin jonkin aikaa kuvitella, oliko baletti aikanaankaan sen aikaista, ajankohtaista, mutta minusta se on ilmaisultaan niin omanlaista, että se on enemmän oopperan kaltaista fantasiaa, erillinen todellisuus, kuin aikansa kuva. Enää se tuskin on niin eroottista kuin joskus, vaikka sen tajuaa vasta, kun jotakin muuttaa - esimerkiksi olen nähnyt homoseksuaalisen version Joutsenlammesta (heh, se on tosiaan minun suosikki) ja siinä se on aika ilmiselvää.

    Ajattelen niin, että vanhat baletit muistuttavat satuja, ja uudet novelleja tarinankerronnaltaan.

    No mutta, niin en ajattele, että baletista pitämättömyys on junttia. Eiköhän se ole aika tavallista, ja pitämisessä on ehkä jotakin kieroutunutta. Omaa tykkäämistäni en voi pahalla tahdollakaan pitää minään hienosteluna. En ole tarpeeksi hieno. :)

    VastaaPoista