Korjaamolla autot pullottavat peltikuorissaan kuin koppakuoriaiset. Ylös ne nostetaan ja siinä ne kekottavat, köllöttävät, riippuvat ja röllöttävät renkaat surkeasti roikkuen. Akselit taipuvat surulliselle kaarelle. Pihan nurkassa kohoaa korkea kumpare vanhoja vanteita.
Nuorissa koivuissa on tattien värit: siennaa, lämmintä ruskeaa, oranssia, voitatin keltaista. Tekemisen puutteessa tarkastelen kapeiden runkojen pintaa. Vaaleita pilkkuja ja rupia tummalla pohjalla - päinvastoin kuin vanhassa koivussa. Viimevuotinen lehti käpertyy kiinni oksassa, siinä on lehtikudoksen vanha kartta, meriä ja mantereita, hapettomia kraatereita, seepiajokia. Kylmä puhuri käy järveltä, huokaa sidostesukkasääriä pitkin. Jos tuo kuultava harmaa kevätpinta on järven selkä, millainen on sen maha, kylki? Mudanruskea maha vasten pohjaa, värit peilaavat nurin päin kaloja. Suotta yrittää järvi kylkeään kääntää, liike tekee vain väreitä jääkuoren alle.
yle ♥️
7 tuntia sitten
"kekottavat, köllöttävät, riippuvat ja röllöttävät"
VastaaPoistaIhana. :D ♥
jep, tuo oli paras kohta!
VastaaPoistaMinä olen miettinyt läheisellä rannalla makaavia veneitä. Että ne olivat talviunilla lumen alla, ylösalaisin käännettyinä. Nyt ne nauttivat aurinkoisista päivistä ja rupattelevat keskenään siitä, minne kukakin omistajansa kanssa pääsee kunhan jäät lähtevät. :)
Tiina,
VastaaPoistaautoparat, ihan kävi sääliksi. ne oli vähän kuin housut puolitangassa ilman maata renkaiden alla.
taikuri,
onko veneen pohja sen maha vai selkä?
harmi, kun et ole kirjoittanut sitten yläasteen mitään. sinulla olisi niin paljon hyviä tarinoita ja ajatuksia.