muutamia harmaita, valottomia päiviä. sitten huhtikuinen lumi sataa kuin valo taivaalta.
ruusubegonian rapistuvat kukat napsahtelevat, kun nipistän niitä irti. niissä on vetinen ja mehevä varsi kuihtuessakin.
on yksi omena, josta pidän, ja se on fuji kiinasta. sen käyneet kuoret tuoksuvat imelänä ilmassa. tekisi mieli tuulettaa. kuoret tuovat kaikki muutkin pilaantuneen hajut roskiksesta, kananluut ehkä. joskus saatan purra niistä nivelpinnatkin puhtaiksi.
Täytyy kyllä ihan ääneen ihmetellä, miten onnistut olemaan noin käsittämättömän raadollinen ja rumuudessa rypevä päivästä toiseen?!
VastaaPoistaKuuluu varmaan taudinkuvaan (masennus on todella ruma sairaus, vaikka olenkin siitä jo toipumassa), mutta ei täällä varsinaisesti rumaa ja raadollista ole kuin osa, loput on ihan nättiä. Ne elävät ja olevat limittäin. Tulkintahan syntyy lukijan itsensä päässä, vaikka minä käytänkin hyvin voimakasta kieltä. Nivelpinta tai kasvivarren napsahtaminen ei ole universaalin ällöttävää, vaan lähinnä vain lihallista, hyvin ruumiillista.
VastaaPoistaNyt, kun olen ollut hyvin väsynyt monta viikkoa, väsymys tulee tekstiinkin lyhyenä ja tylynä ja se saa tullakin. En tahdo selittää juurta jaksain, vaan jättää auki, ilmaista, antaa olla.
Arkiset asiat voin jakaa muuallakin, tämä on toisenlaisten ajatusten paikka juuri nyt. Peitettyjen pienten asioiden paikka.
Mulle ei ole tullut rumuus eikä raadollisuus mieleen täällä, mutta toisaalta tykkään ehkä enemmän raadollisesta kerronnasta kuin tilulilu hiphei.
VastaaPoistaRumuus on kaunista ja kauneus katsojan silmässä... Ja minusta Annikki saa rumastakin kaunista.
Niih, antaa rumienkin runotyttöjen kukkia, begonian-napsu-kukkia.
VastaaPoistaLaitan muuten Tiina sen Poika-romaanin korvan taakse, kuulosti kiintoisalta, kuin myös se Hornby. Luen nyt niin (yli)makeaa Montgomeryä, että voisin vaihtaa johonkin ihan toiseen tyylilajiin.
Joo, Tiina sen sanoi. Ruma on kaunista ja pieni on kaunista ja yksityiskohdat tärkeitä.
VastaaPoistaAnnikki, olen muutaman kerran yrittänyt linkkaamallesi piirrossivustolle, laihoin tuloksin. Teknisiä ongelmia nulla kyllä piisaa, joskus saattaa olla ihan tumpelomaisuudestakin kyse.
Yksinään voisi olla pieni tienesti. Pienesto... josta tulikin mieleen Fingerpori hiljattain - taidan jumittua näihin uudissanoihin.
Minä jo aattelinkin, että eihän tätä kirjoittamista nyt kaikki voi niin väkivaltaisesti kokea.
VastaaPoista--
Mikähän siinä tökkii, sehän on vain sellainen piirtoalusta netissä, pelkkä tyhjä valkoinen ruutu, jossa on pieni valikko ylhäällä ja johon piirrellään hiirellä, ja sitten sen kuvan voi itselleen tallentaa. olisiko vika selaimessa? Javascriptiä se käyttää, mutta yleensä se on kyllä tuettuna selaimissa. kai. sitä vähää, mitä minäkin mistään ymmärrän.
Viiva elää ihan omaa elämäänsä ja yhdistelee itseään eri tavoin jo piirrettyihin viivoihin ja pintoihin. Siihen on helppo jumia katsomaan, mitä pelkästä siksakista tai ympyrästä saa aikaan, ja oman ilonsa asiaan tuo se, ettei mitään pyyhekumitoimintoa ole ollenkaan.
se, mitä sillä saa aikaan, niin esimerkiksi:
http://koukussaharmoniaan.blogspot.com/
tai vähän hienommin:
http://sarolehti.wordpress.com/2010/03/24/harmony-houkutti-hiirikaden-piirtamaan/
Ja ne sinun uudissanat on ihan parhaita. Fingerporissa en meinaa millään päästä yli siitä, että se on niin ruma. Hah, että mikä kenellekin on rumaa - jälleen.
No joo, liian kevyt ote, väärä työkalu, hidas kursori, kärsimätön heppu, siinähän sitä. En tiedä onko muisti vähissä vai mikä, enkä saa päivitettyä Firefoxia, jostain syystä.
VastaaPoistaJa oikeat piirtäjän lahjatkin auttais - olispa hienoa jos olis tuollainen samankaltainen työkalu musiikin/äänimaiseman tekemiseen!
Äffällä on suuri ero hyvällä ja huonolla päivällä, mutta on siinä varmaan välillä paineitakin kun päivittäin on saatava jotain aikaan. "Rumuus" on hyvässä linjassa sisällön kanssa. Diggaan Ronski-Riittaa, taitaa olla sukulaissielu...
ulamod!
Eikös niitä ole, ne vain eivät ole ilmaisia. Sellaisia, joissa laitetaan erimittaisia musiikkipalikoita äänikirjastosta tai itsenauhoitetuista osista peräkkäin ja päällekäin, ja sillä tavalla rakennetaan kokonainen kappale. Jokaista palikkaa voi säätää erikseen rajattomasti.
VastaaPoistaYleltä tuli joku aika sitten dokumentti muusikoiden/säveltäjien aivotoiminnasta, ja siinä kuvattiin Stingin päätä. Häntä pelotti, että jos hän saa tietää, miten aivot toimivat musiikkia tehdessä, tämä kyky jotenkin häviää, kun se mystiikka katoaa. Sting itse ajatteli biisin tekemistä ja musiikkia jotenkin spatiaalisesti, erilaisina arkkitehtonisina tiloina, ylöskohoavina kupoileina ja sellaisina, ja aivokuvauksessa sitten todella aktivoituivat tilan hahmottamiseen käytetyt aivoalueet, kun hän ajatteli musiikkia.
Mielestäni tekstisi on todella kaukana raadollisesta. Olen itse pitänyt sitä intohimoisena! Erittäin kehollisena, niinkuin tuossa mainitsitkin.
VastaaPoistaJa mitä tulee äänimaiseman hallitsemiseen, niin nyt on tehty tietokoneohjelma, joka aiheuttaa virheitä satunnaisesti tietokoneella tehtyyn musiikkiin. Muutoin musiikki kuulostaa liian tasaiselta, eikä siinä ole groovea. Koneella tehdään musiikkia, joka kuulostaa ihmisen soittamalta. Jokin tässä logiikassa nyt hämää, mikäköhän...
audiotool.com.
VastaaPoistaVirheet musiikissa ovat rasittavia ja tasaisuuden vierastaminen vain korvan/kuulijuuden harjaantumattomuutta. :)
Muusikotar,
VastaaPoistaniin, vuoden teema on ollut varmaankin "aistien paluu". Heh, "return of my senses" onkin monitulkintaisempi, sehän voisi olla järjen paluukin.
taloudellisesti ajateltuna - ja miksipä emme niin ajattelisi - sellainen ohjelma on järkevin kaikista: halvempi kuin ihminen, mutta tuottaa suunnilleen saman tuloksen. raha ei oikeita muusikoita kaipaa, ja jos pitkän sileän ajan jälkeen rosoisempi myy, niin halvallahan sekin pitää tuottaa.
jani,
tuo on ilmeisesti sellainen ilmainen alusta? kylläpä on kehitys taas kehittynyt.
arvatenkin minäkään en pidä liian liukkaista musiikkipinnoista, niistä puuttuu sitä jotakin. timanteissakin värit ja loiste tulee epäpuhtauksista ja hilavirheistä. teollinen jalokivi on virheetön ja siis hengetön. kelpaa poranteriksi.