sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

eilen satoi lunta

Alkoi tuntua kiusalliselta, kun ilmaisin ääneen, että pelkään menettäväni uneni. Mitä siinä on pelkäämistä? Lopultakin se on ehkä sisäisen maailman menettämisen pelkoa, minuuden menettämistä. Unet ovat suurin salaisuuteni, värikkäät maailmat minussa. Mitä tämä kuori on, jos siinä ei enää asu nuo maailmat, jos niiden ovet sulkeutuvat?

Joudun syömään uneni ruumiit ja menettämään uneni. Niin minä tunsin. Mutta en tunne enää. Metaforat vaihtuvat, ja unet ovat fysiologinen tosiasia.

Juuri äsken näin juhlimisen päälle niin surullista unta, etten olisi välittänyt herätä. Siinä oli syvyyssukeltajia ja joku tuntematon, jonka kanssa minulla oli ajatusten yhteys. Tiesin koko ajan, että kohta minä herään, eikä mikään ole enää niin kuin unessa - ja se oli se surullinen osuus. Niin vain heräsin ja kylmät vedet ja lämmin, mutta pettynyt katse katosivat. On tultava toimeen päiväasioilla. Unessa kadotettuja ei koskaan löydä uudestaan.

Ripsiväri jää pois pestessä sormen reunojen uurteisiin, tiukemmin kuin öljyinen lika kynsien alle. Minulla on sellaisia salaisuuksia, että pidän enemmän lihan roskaosista, häränniskasta ja porsaan potkasta kuin sisäfileestä. Samoin pidän mauttoman ja alhaisen tusinapopin tahtiin tanssimisesta ja hiphopista. Voisin tanssia tuntikausia - ja tanssinkin.

Sängyn vieressä lojuu kirja munkki Ryōkanista, mutta tämä väsynyt aamu on liian kaukana 1800-luvun erakkomajasta ja hiljaisesta vuodenkierrosta. Taidan mennä takaisin peiton alle, ja nähdä jonkin uuden unen.

8 kommenttia:

  1. Minulle unet ovat jonkinlainen valveminän kaksonen. Niiden avulla pääsen lähemmäksi itseäni. Siksi ne ovat tärkeitä.

    VastaaPoista
  2. Jotain hyvin samantapaista se minullakin on. Varsinkin nyt, kun en oikein tiedä, kuka ylipäätään olen.

    --

    Juuri äsken näin unta juutalaisesta viulistista, joka jollakin roomalaisella peukalo-äänestyksellä pakotettiin soittamaan viulua vihollisen kanssa. Hyviä ihmisiä oli paljon vähemmän kuin kostonhimoisia ja pahoja. Juutalaisen viulu oli kasattu vaikka minkälaisista ruuveista ja rikkonaisista vaijereista niin, että sormet rikkoutuivat soittaessa. Juuri, kun juutalainen soitti viimeisen säestyksen, vihollinen sanoi, että "Soitetaanhan vielä encore!" ja leikkasi viulistilta kurkun auki.

    VastaaPoista
  3. Jos teillä (Annikki ja Mymskä, muistelen että tästä on ollut puhetta joskus aikaisemminkin) on tuollaiset unet vähenemässä paranemisen myötä, niin mitä se sitten kertoo, että minä olen viime aikoina ruvennut näkemään kaikenlaisia omituisia seikkailu- ja action-unia? Olenko tulossa hulluksi?

    VastaaPoista
  4. No et ole tulossa hulluksi. :)

    Ylivilkkaat unethan voi johtua ihan stressistä, ja siitä, että mieli joutuu askartelemaan monien asioiden parissa. Jos on suuria myllerryksiä elämässä, niin unetkin käsittelevät sitä samaa teemaa.

    VastaaPoista
  5. Täällä ilmottautuu unirakastaja. Ehkä niiden tunteiden takia koen unet tärkeiksi: Saan kokea hyvin voimakkaita tunteita sekä toisaalta nähdä mitä mielikuvituksellisempia paikkoja.

    Joskus tekisi mieli nukkua ihan vain unien näkemisen ilosta.

    VastaaPoista
  6. Unissa onkin kaikki. Paitsi todellisuus. Mutta ilman sitäkin niissä on niin paljon, että ihan voisi unohtua päänsä sisälle.

    Pidän uni-ihmisistä. Siis itsestänikin. :)

    Kierrellen ja kaarrellen olen yrittänyt unieni rakkaudesta (=unissa tapahtuvista rakkauksista) kirjoittaa, mutta se pakenee minulta. Voiko sitä edes ilmaista? Onko se ihan tyhmää... noloa yksinäiselle naiselle uneksua sellaisista. Lapsiunikin on jotenkin pyhä, mutta rakkausuni on ihan räävitön ja avuton.

    VastaaPoista
  7. taikuri4/19/2010

    Ovat unet kyllä mielenkiintoisia! Minä näen välillä semmoisia missä olen ihastunut johonkin mieheen. Se on jo sinällään mielenkiintoista, koska en valveilla koe ihastumisia muihin kuin Ristoon.. Mutta se tunne mikä unessa sillä hetkellä on, meinaa jäädä päälle herätessä, sellainen vastarakastunut olo! Ja sitten on jotenkin kiusallinen ja nolo olo, aivan kuin olisi tehnyt jotain sopimatonta ja moraalisesti arveluttavaa.

    Sitten on yksi alati toistuva unen aihe: Olen meidän lapsuudenkodissa ja siellä on tosi paljon lemmikkieläimiä, jotka ovat jostain syystä vastuullani. Ne on aina jotain pikkujyrsijöitä ja kaneja, joskus on lintujakin. Suuri huolenaiheeni on se että eläimiä on liian monta samassa häkissä, joten niillä ei ole tarpeeksi liikkumatilaa. Yritän sitten kompensoida tätä juoksuttamalla niitä huoneissa irti. Eri eläinlajeja juoksee talossa sikinsokin ja tiedän alitajuisesti että ne täytyisi pitää erillään toisistaan. Usein niiden häkit ovat likaisia ja ruoka ja etenkin vesi on lopussa. Varastohuoneessa on aina joitakin villiintyneitä lemmikkejä, joko rottia tai käärmeitä ja ne lisääntyvät hurjaa vauhtia ja ovat todella isoja, vaarallisia ja vastenmielisiä.
    Aivan ihmeellinen on tämä uni ja se toistuu todella usein. Se onkin ehkä yksi pahimmista peloistani, että en kykenisi hoitamaan huomaani uskottuja lemmikkejä ja ne kuolisivat. Hmmm, todella omituista..

    VastaaPoista
  8. Juuri olin tulossa poistamaan noloksi kokemani kommentin, häpesin vielä aamullakin näitä todellisuuspakoja ja toiveita unissa, mutta taikuri ehtikin väliin. Joten antaapa olla, ehkä tänne muutama muukin kiusallinen uni ja unennäkijä mahtuu. :)

    Taikuri L, teillä on hyvin psykoanalyyttinen uni kyseesssä. Siksipä voisitkin kokeilla aivan toista lähestymissuuntaa, jossa tekeydyt eri hahmoiksi unissa ja kerrot, mitä ko. hahmo tahtoo sanoa. Esimerkiksi: "Olen nyt hamsteri kolmoshäkistä, jos voisin puhua, sanoisin..." Olikohan tämä NLP-unijuttuja, mutta mielenkiintoista varmasti. Tuloksia ei tarvitse kirjata tänne nettiin, voitte kertoa hampsterin ajatukset vaikkapa ystävälliselle aviomiehelle.

    Unipalvelu Annikkila kiittää unestanne ja mielenkiinnostanne.

    Lisäksi voisitte tulla kylään, jahka ehditte. Minulla on nyt autosta rengas puhki.

    VastaaPoista