Kukat tulivat puihin kauan ennen lehtiä. Kenrokuenin puutarhassa yritin ihailla luumupuita ja niiden huumaavia punaisia ja valkoisia kukkia - kuin silkkipaperiruusuja, reheviä, räikeitä ja hauraita. Yritin, minkä kiireeltäni ehdin, kun kuljin juoksujalkaa amerikkalaisten tyttöjen perässä. He olivat nähneet kaiken jo aiemmin.
Luumupuille oli oma tarhansa ja sinne vei polku pitkin laskevia askelmia ja puron yli kiviä pitkin. Puron pohjalla virtasi moitteettoman kylmä kirkas vesi pitkin yöntummaa soraa. Askelkivien välistä pilkotti vesi ja auringon kilo. Puiden alla kasvoi sammalta, eikä ollenkaan nurmea. Sen tummaan pintaan terälehdet putoilivat. Sinä päivänä ei satanut ja valo oli vielä talven valkoista. Luumupuissa oli musta kuori. Laskin käteni sammaleelle, kun amerikkalaiset eivät katsoneet.
Kirsikkapuut kukkivat vasta pari viikkoa myöhemmin. Silloin menin puutarhaan yksin.
i was fortunate enough to meet him
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti