perjantai 12. maaliskuuta 2010

keskeneräi

Lipaston päällä on avainnippu, joka ei kuulu kenellekään. Kukaan ei tiedä, mistä se on tullut tai keneltä jäänyt. Se oli tässä asunnossa jo edellisen asukkaan aikaan, ja sitä edellisen. Mitäänsanomattomia abloy-avaimia. Niillä on silti niin vankkumaton tarkoituksen aura, etten voi heittää niitä ainakaan roskakoriin. Ei kukaan muukaan ole niitä vielä heittänyt, ja siinä ne vain ovat.

--

Sokeria ei saa kaupasta 84 sentillä. Hetkellisessä köyhyyden tilassa lasin takana köllöttävät grillatut kananpojat näyttävät kerrassaan kuninkaanpidoilta, joihin rääsyläisillä ei ole asiaa. Kullanruskea pinta kimaltelee loisteputken valossa, pienet pulleat koivet on pistetty takapuolen nahasta läpi ja näin siististi pakatut lihalimput on ladottu kukkuroiksi. Marketti muuttuu kummalliseksi seuduksi, kun putoaa pois potentiaalisesta asiakkuudesta kuin flipperin pallo yhtäkään porttia koskettamatta. Pennin jeesus on minusta aina ollut kaunis pieni sanapari.

Nyt sataa vettä. Läheinen katto pudottaa lumikasvannaista. Valot ja varjot ovat sellaisia, että epäilen tauluja maalattavan juuri tässä maaliskuun valossa, tasaisessa varmassa, sivusta tulevassa.

Löysin Mehiläispaviljongista virheen, ja hymyilin ilahtuneesti. Tällaiset pienet annikit voisi istuttaa johonkin laaduntarkkailuliukuhihnan reunalle, ja ne puhisisivat ja tuhahtelisivat silmä kovana joka päivä kahdeksan tunnin työvuoron.

3 kommenttia:

  1. Mulle tuli jotenkin ihan ihastuttava mielikuva susta puhisemassa ja tuhisemassa jossain liukuhihnan vierellä. Voin helposti kuvitella tilanteen. :D

    VastaaPoista
  2. Kuin myös. Nenä nykeröön ja kädet vielä vähän puuskaan, jos olisi paljon laadussa huomautettavaa.

    VastaaPoista
  3. Minja,

    meitä olisi useita, ehkä viisi kappaletta, täysin identtisiä laumasieluisia otuksia.

    ehkä on ihan hyvä, etten jäänyt hiomaan tätä, muuten olisin naamioinut virheentunnistamistaipumuksenikin joksikin hienoksi ja yleväksi, vaikka juuri tuollaista se on: annikit rivissä tuhisemassa miniskuisille virheille.

    alccis,

    nenä pitenisi ikään kuin katseelle sopivaksi luiskaksi, jota pitkin paheksunta suuntisi sukkelasti kohti kohdetta.

    VastaaPoista