tiistai 5. tammikuuta 2010

kotimatka

Moottoritietä pitkin suihkii kapea asvalttivirta, pinnalla lumikuohuja, reunaa saartaa pulleat lumipenkereet. Autot putoavat kuin koskessa kohti etelää. Alas taikavirtaa, ja muualle ei pääsisikään törmäämättä valkoiseen valliin. Kaukana pilkahtelee perävalot, katoavat sumuun ja jääpärskeisiin, näkyvät taas ja katoavat jälleen.

Välimerelle asti valuisi jokimatka, jos virta veisi aina vain ja tuulen mukana laskettelisi, mutta sama ramppi kiilaa jo syrjään ja tuosta käännyn ja tuosta ja tuosta ajan suoraan, eikä kukaan ole aurannut kotipihaa. Siihen lumikasaan työnnän auton ja se nukahtaa nokka vasten aitaa. Pyry peittelee pellin ja kuohkeaan kinokseen painuu kylmenevä kylki.

Tällaista narsketta ei olekaan ollut pitkään aikaan, ajattelen, ja narskuttelen pihapolkuja pitkin. Eikä olekaan ollut.

4 kommenttia:

  1. Hyvää kuvausta, Annikki! Tuoreesti nähtyä maantiekiitoa.

    On kumma ihmisen mieli, kun mekin on joskus jouduttu ajamaan Suomen halki etelästä pohjoiseen, ja tuntuu kuin vastavirtaan yrittäisi työntyä. Mutta kotimatka sitten: on kuin alamäkeä ajelisi, purjehtisi virran viemänä. Ja kaikki vaan sen tähden, että maiseman mieltää kartaksi, jota katsoessa se on pystysuorassa.

    VastaaPoista
  2. Se oli pelkkä ajatuksenpätkä, mutta se tuli niin elävänä mieleen ajaessa, että kirjoitettava se oli. Niin kapea, vain auton levyinen, oli lumeton väylä kaksikaistaisella moottoritiellä, ja siinä virtasi autot hurjaa vauhtia eteenpäin.

    Minä kun ajattelin ihmisten olevan sittenkin vähän sukua enteille (puupaimeniako ne olivat?), joista etelään kulkeminen oli kuin alamäkeen päin. :)

    Miten päin kartta piirretään päiväntasaajan toisella puolella (ja onko siellä raskasta kulkea etelään)? Japanissa ja Kiinassa kartta tulee tietysti niin, että Aasia on keskellä ja Amerikka ja Eurooppa laidoilla, mutta siinäkin pohjoinen on ylhäällä.

    VastaaPoista
  3. Toffeli-täti1/11/2010

    Olen asunut Afrikassa ja siellä oli ihan normaalia sanoa esim. että tule, mennään varjoon tuonne talon eteläpuolen seinustalle. Ja australialainen ystäväni sanoi jotain päivää kuvaillessaan, että oli todella kuuma, oli tuullut pohjoisesta jo muutamia päiviä.

    Kartat on samoja - ja silti sanat ja käsitykset asioista on toisia.

    VastaaPoista
  4. Hetki meni, että ymmärsin miten päin se eteläseinä siellä on suhteessa aurinkoon. Ilmeisesti siis päiväntasaajan sijainti kertoisi yleismaailmallisemmin asioista kuin ilmansuunnat. Kuuma on, kun päiväntasaajalta puhaltaa, ja kylmä, kun navoilta.

    Ai hitsi, jos olisi sellaiset pallokoordinaattien universaalit ilmansuunnat, toisenlaiset globaaliin käyttöön... Mutta on se noin hauskempi, että asiat muuttuvat asteittain peilikuvikseen, kun palloa pitkin kulkee. Maailmankuva kiertyy yhtämatkaa askeleen mukaan.

    VastaaPoista