Välillä yksinkertaisesti unohdan, että olen oikeasti aika tulinen ja kuohahteleva, ja kuvittelen olevani tyyni ihminen. Muille se ei varmasti ole niin suuri yllätys kuin itselleni. En tarkoita, että suuttuisin päivittäin pikkuasioista, mutta toisinaan minun tekee kovin paljon mieli heitellä esineitä. Ja joskus olen nakannutkin omenan seinään ja pitsataikinan (ja lyönyt vasaralla tauluun, mutta siitä ei tiedä kukaan).
Kai jokainen joskus vähän hermostuu, mutta siitä raivoisasta energiasta, mikä koko kehossa vallitsee, kun mäjäyttää hedelmälihan murskaksi pitkin betonia, ei voi erehtyä. "Olen tosi rauhallinen.", ajattelen muina miehinä samalla, kun todellisuudessa käytän tulisuuttani jatkuvana moottorina muutoksille ja päämäärille, joihin zen-mieli ei pysty.
Tentit ovat ohi (uudet tulevat pian). Ehdin katsomaan ulos ikkunoista. Tänään oli kalpea valkoinen valo, joka piirsi puista puolet hopeisiksi. Vesi oli myrkkymäistä sinistä, järven pinta karheaa pientä aaltoa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten suuri osa kampusta tuo lahdenpoukama on, mutta siinä se lepää, alati läsnä ja toistaen ilman värejä. Muualla asuessanikin näen unia tästä järvestä, sen silloista ja reiteistä sen ympäri. Unissani se ei koskaan ole kahdesti samanlainen, mutta se halkoo kaupunkia ja sen rannoilla ovat rinteet. Talvella sen yli kulkee yksinäisiä polkuja, pitkiä suoria uria, joita tuntemattomat jalat tallovat kerta kerran jälkeen lumeen. Ne ovat jännittäviä viivoja, joiden alku- ja loppupisteet määräytyvät kummallisiin paikkoihin, ihmisten vaellusreiteille. Harvakseltaan ne risteävät toisten viivasuorien polkujen kanssa. Heti polkujen vieressä jäätä peittää paksu ja alta märkä lumi.
suburbian
16 tuntia sitten
Joo tunteet, myös viha, ovat normaaleja - niiden puuttuminen ei. Masennus voi tehokkaasti häivyttää ihmisen käsityksen siitä, millainen on oikeasti perustemperamentiltaan. Masennus tylpistää koko tunne-elämän.
VastaaPoistaMaria
Voi tylpistää, tai leikata kaiken positiivisen ja polarisoida tunteet negatiiviseen ääripäähän, kuten esimerkiksi minulla. Tunteetonta vaihetta en ole huomannut, tämän paranemisjakson hiljaisuus on enemmän avonaisuutta kuin emotionaalista tyhjyyttä.
VastaaPoistaEhkä luonneideaalini on rauhallinen ja tyyni ihminen, mutta olen kuitenkin itse vulkaanista ainetta, ja rauhallisuus on yleensä vain suljettu kuori. Luulottelu on hassua, koska juuri se temperamentti on tärkein käyttövarani, eteenpäin ajava voima. Ehkä se sotkee, että stereotyyppinen tulinen ihminen on myös ekstrovertti ja ilmaisee selvään ja suorasti intohimojaan. Minä olen introvertti suhteessa maailmaan, ja kyteminen jää pinnan alle.
Niin, positiiviset tunteet voivat olla täysin kateissa hyvinkin pitkään, mutta suru ja vihakaan eivät toimi normaalisti. Vihan pitäisi normaalisti olla juuri nopea, energinen, ulospäinsuuntautuva pyrskähdys; ja surua masennus ei ole vaan kyvyttömyyttä surra.
VastaaPoistaItsekin olen temperamentiltani voimakas ja liikkeiltäni nopea: tunteeni ovat voimakkaita ja nopeasti vaihtuvia. Jos sanoisin tämän joillekin tutuilleni, he varmaan nauraisivat päin naamaa juuri tuon stereotypian takia. Että mukamas vain voimakkaasti ulospäinsuuntautunut ihminen voisi olla temperamentiltaan voimakas ja emotionaalisilta liikkeiltään nopea. So not true.
Näin on, onhan ne tunteet aitoja, mutta vääristyneitä ja kohdistuvat ihan mihin sattuu. Suru oli mukavaa, sitten kun se tuli sellaisena kuin se on.
VastaaPoistaNiih, kyllä sitä voi olla sisältä herkkä ja hurja, vaikkeivat muut uskoisikaan. :D
tosin, kyllä ne minusta uskoo, itse en usko ja ihmettelen. pitää vähän päivittää identiteettiä.