perjantai 10. heinäkuuta 2009

tytöt ovat menneet

Sielun autiudesta huolimatta aika ei jätä ketään yksin. Paahtoleivät paahtuvat tasaisena jonona, hammastahnatuubeja kuluu loppuun yksi toisensa jälkeen ja maa kiertää aina vain aurinkoa pakoon ja taas sitä kohti.

Siskoilla on jo silmäkulmissa ryppyjä. Minulla on jo hennot uurteet otsalla, jotka väsyneenä painuvat syvempään niin iätön ja ikuisesti lapsenkasvoinen olenkin. Jalkaterät ovat vielä kuin pikkutytöllä, mutta kädenselät ovat ikääntyneet, niissä on jo jotain pergamenttimaista. Yritän selventää itselleni muutoksia, ja puhisen mielessäni työlääntyneenä niille parikymppisille, jotka vaikeroivat keskeneräisyyttään. Koko sana joutaisi pannaan. Keskeneräinen - eräkeskinen - peräkeskeinen - keskikesäinen vatulointikompassi.

Huomenna on häät, joihin pukeudutaan tavallistakin huolellisemmin. Viikkokausia on juostu vaatekaupoissa ja alennusmyynneissä etsimässä sitä elokuvien eleganssia, jota suomalaisista myymälöistä ei löydy. Katkeruus - elämän salainen seuralainen - on tehnyt pesää niihin, joiden häät olivat jo kauan sitten ja toisiin, joille häitä ei tule ollenkaan, mutta nyt kauniit naiset laittavat parastaan: hiukset kiiltävät uusistä väreistä, kulmat on nypitty, rosoiset karvat ajeltu, ihot on voideltu ja kynnet kasvatettu yhtä juhlaa varten. "Sinun paitojasi minä en silitä." "Jos jätit housusi mökille, niin omapahan on ongelmasi." Kilteistä nuorista naisista tekee kymmenisen vuotta perhe-elämää selvää ja varmalla maulla shifonkiunelmiin pukeutuu taas uusi vihainen nainen.

"Tällaista elämää en halua." on uusien vihaisten naisten mielipide, kun mielipide on kasvanut. Se kaikuu sovituskopeissa, laiturilla, olohuoneessa ja keskimääräinen mukava tottumus rakoilee kuin muovihuppu pakkasissa. Elämän repeily sekoittuu kynsilakkoihin, korkokenkiin. Hyvä mies saa uuden kravatin. Huono mies ei saa mitään. Lähdemme kaupunkilomalle ensi viikolla, ja miehet jäävät kotiin.

--

Minä en etsi mitään sen suurempaa eleganssia, mutta minua kutsutaan kaupassa tytöksi. Pyörittelen silmiäni, ja päätän jättää myyjän ilman kontaktia ja hylkään typerät mekot kääntyen muualle. Sitkeä myyjä heittäytyy avuliaaksi.

"Jos laitan päälleni punaista, se on tällaisella vartalolla liian seksipommi." Myyjä kieltäytyy sangen päättäväisesti ymmärtämästä rintojeni todellista kokoa ja harkiten peitettyä uhkeutta ja kiikuttaa tulipunaista härkätaistelulippua näytille. Voin toki joillakin kokkareilla pukeutua kuin naispaholainen, mutta häihin se ei sovi. Tyttömäiset pienet kauriit voivat vetää päällensä minkä hyvänsä vaatteen näyttämättä lutkalta, mutta venusten sietää pitää lihansa paremmin piilossa.

"Ei, en pidä mustavalkoisesta."

"Ei, ei mustaa.", ja myyjän yritys miellyttää "tyttöä" kilpistyy nopeasti.

Seuraavassa kaupassa löydän kesäisen aniliininpunaisen muutamalla kympillä. Se on kiva, ja säästän satasen. Siskot jatkavat täydellisen ihanan metsästystä vielä useita päiviä, kenkiä huiveja laukkuja vielä pidempään. Viikon päästä kukaan ei enää muista, mitä kenelläkin oli päällä ja paljonko rahaa laukkuun meni, näkyivätkö rusketusraidat.

6 kommenttia:

  1. Todella hyvää tekstiä! En voi muuta kuin ajatella, että olet ammattikirjoittaja, tai sitten muuten tavattoman lahjakas.

    Kirjoituksessasi viehättää yksityisen siirtyminen yleiselle tasolla. Sillä näinhän se menee: nähdään tavattoman paljon vaivaa joidenkin yksityisten hetkien hyväksi. Ja sitten kun h-hetki on ohi kukaan ei muista mitä kullakin on ollut päällä (ellei erotu ratkaisevasti joukosta) ja kaikki sulautuu yleisnäkymäksi.

    Tällaista huoliteltua tekstiä on hauska lukea.

    VastaaPoista
  2. Ihan samaa ajattelin, kuin Avatar. Ihanaa tekstiä, ilmaiset itseäsi sillä tavalla, että ei koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi sanot. Silti se on niin sujuvaa ja kaunista.

    Huoh. Tuon juhla- ja häähysterian kuvasit kyllä erittäin hyvin. Nimimerkillä tämän kesän morsian...

    VastaaPoista
  3. Voihan häät..
    Kenenkäs häät on tulossa?

    Minä taas katselen välillä hääohjelmia ja mietin, oisko sittenkin täytynyt pitää kunnon prinsessahäät..

    Mutta minusta se on kyllä toisaalta vähän kuin näytelmä, kaikki ne perinteiset häähommelit!

    Hääpuvun pusero on kyllä kaapissa roikkumassa ja tuntuu jotenkin ihanalta ajatella, että kolmenkymmenen vuoden päästä sitä voi edelleenkin ihastella :)

    Morsiuskimppu on säilytetty ja kuivatettu, taas se vähän kärsi muutosta. Mitä lie siitä jäljellä vanhana mummona?

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus.

    Tuosta lutkuudesta olen kyllä eri mieltä: ärsyttää, että venusliha pitäisi pistää piiloon!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi7/14/2009

    Lapsenkasvoinen seksipommi?
    Mitäpä sitä muuta haluaisi..?

    VastaaPoista
  6. avatar,

    kiitoksii, ei toki ammattimaisuuksia, mutta ilmaisua kyllä. Ja voi miten pitkään minulla menee tikistää edes nämä pari lausetta ulos, hyvä että ne eivät ole aivan yhdentekevää roskaa, niin vaivalla rakennan sanoista kuin kivestä maisemaa. Kirjoittaminen on tärkeää, enkä ihan ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa.

    chi,

    Heh, onneksi meillä päin on tämä hysteria nyt ohi. Morsian sanoi, että häitä ei ehtinyt stressata, kun on pieni lapsi ja niinpä juhlat sujuivat rennosti ja ilman paniikkia. Siinäpä vinkkiä morsiamille, ottaa sen vauvan vaikka jostakin lainaan.

    henna,

    timpen ja maijun häät olivat, ja mahtavat häät olivatkin.

    Näytelmä ja riittihän ne ovatkin, jokaisella on osansa kokonaisuudessa, jota esitetään itselle ja muille, yhteisölle ja historialle ja tulevalle. Sinun puku oli kyllä kaunis. Kukkien kuivauksesta taas en tiedä, koska minusta kuivat kukat ovat kuin muumioita, vanhenevat jo kauan ennen ihmisiä. Vanhan pitää olla ne muistot, silmät kun sulkee, niin kukat tuoksuvat taas. Eikös? :)

    Siren,

    niin, no en minä niitä säkkejä kannattavia siveydensipuleita olekaan, mutta aikansa ja paikkansa kaikille vaatteille. Häät on kuitenkin morsiamen juhla, ja vieraat ovat statisteja, jolloin huomiomekon päälle pistäminen on minusta vähän mautonta. Sama mekko ei kuitenkaan ole yhtä rohkea kaikkien päällä, ja kun on kuullut tarpeeksi kauan niitä uhkeus- ja lollokommentteja, se lakkaa olemasta mukavaa. Joskus sitä vain tahtoo olla rauhassa ja vapaa.

    anonyymi,

    niinpä, mitäpä sitä. Minulle tosin tulee montakin asiaa mieleen.

    VastaaPoista