sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kuljettu kengillä ja ilman

Häistä jäi lopultakin mieleen se, että kengät nakattiin pois ja tanssittiin hurjaa tömistelyrokkia sukkahousuissa ja juotiin ja tanssittiin ja juotiin ja käytiin pihalla juoruamassa ilman kenkiä edelleen, minkä jälkeen tanssittiin. On itketty, naurettu, tapeltu ja mouhottu. Annikin verrattomat lärvit muistaa kaikki (kun ottaa vain harvoin ja sitten oikein kaikkien edestä, niin huomio on taattu), ja seuraavan päivän kävelyn sanko kädessä autoon, ja autosta pois ja makaamaan ja vessaan ja makaamaan ja taas autoon ja aina Tampereelle asti, jolloin luovuin vasta turvakapineesta. "Ystäväni Sanko" on elävä legenda varmaan seuraaviin kesiin, ja kuviin. Voi hyvän tähden, että juhlin taas vuoden tarpeiksi, ja varsinkin oksensin.

Eipä silti, eräskin täti kaatui rumpujen päälle ja pihamaalle, ja joku serkku työnnettiin pursiseuran pihapuskaan niin, että jalat vain sätkyttivät. Sulhanen tanssi serkkupiirissä viidakkotanssia ja morsiamen puku sai siiderikasteen. Meno oli varmasti tuhatvuotisen perinteen mukaista, ja samainen naimaton sisko nappasi jo kolmannen kerran hääkimpun ja se on jo viheliäistä meitä tuoreempia vanhoja piikoja ajatellen.

--

Sunnuntaina pakkauduin sankoni kanssa auton takapenkille ja lähdimme siskojen kanssa matkalle. Yö nihkeässä remonttiyksiössäni oli levoton ja hikinen, mutta lyhyt. Aamulla koomasin matkan Helsinkiin ja Makasiiniterminaaliin, jossa 15 minuutissa ostimme liput ja juoksimme lauttaan. Tallinnan satamassa havahduin turtuneesta pöhnästäni siinä määrin, että huomasin, etten ollut opetellut pienintäkään lausetta viroksi ja englannin kohdalla oli mittavia aukkoja alkaen pankkiautomaatista loppuen pääruokaan. Ilmeisesti tuhosin koko P-kirjaimen hääboolilla.

Vanhan kaupungin kadut ovat mutkaisia, talot rappauksien kaikissa väreissä, vinoja ja kapeita. Kiipeämme muureille ja torneihin ja laskeudumme kellareihin. Kirkoissa lepää lattian alla vuosisataisia mahtimiehiä vaimoineen. Kävelemme kaupungin läpi rantaan katsomaan neuvostovankilaa, joka onkin kiinni. Matkalla näkyy remontointia ja rapistuneita taloja, aidattuja pihoja ja yksi kapinen kissa.

Kidutusmuseo ei ollut kiinni, mestauspölkky punersi ja rautaneitsyt oli ruosteessa. Otin pyynnöstä muutamia kuvia, mutta en itselleni. Poseerauskuva kera seipään ja havaintokuvan ei tuntunut tyylikkäältä. Erikoinen perhe oli ottanut lapsen mukaan, mutta kielsivät toistuvasti poikaansa katsomasta esineitä. Myöhemmin kävimme Rocca al Maren maaseutumuseossa. Sen komeissa ruokokattoisissa hallitaloissa tunsin itseni onnelliseksi kuusikymmenlukulaisesta kerrostalostani. Historiasta on romantiikka kaukana.

--

Lautta takaisin Suomeen oli myöhässä, joten istuimme rähjäisellä betonilaiturilla ja söimme sulavaa suklaata. Limsa lämpeni pullossa kammottavaksi keitoksi, ja pari keski-ikäistä miestä ilmaantui viereen keskustelemaan meidän kanssa Viron neuvostohistoriasta ja itsenäistymisen vuosista: betonisaappaista, yrityksistä, mielipidevangeista, mafiasta, vanhan kaupungin asunnoista, joita myytiin pilkkahintaan, juhlista, entisistä ja uusista vaimoista, passeista, lahjuksista, voitoista ja tappioista. Toinen oli sotilaskouluttaja ja toinen entinen bisnesmies. Kurkistelimme aikamme kummallisesta pikkuikkunasta aivan toisenlaiseen maailmaan, kunnes lautta tuli, miehet lähtivät ja minä menin ostamaan lohileivän.

Linnanmäellä huomasin, että olin palanut kipeäksi satamalaiturilla. En pidä enää laitteista niin kuin lapsena, mutta edelleen suosikkejani ovat erilaisiin tukivoimiin ja suunnanvaihdoksiin perustuvat laitteet. Pudotuslaitteita taas inhoan syvästi, enkä suostu niihin menemään. Kaikista eniten pidin kuitenkin nakkisämpylästä, jonka ostin juuri ennen sulkemisaikaa. Matkat kotiin ja sieltä mökille nukuin tukevaa unta.

9 kommenttia:

  1. Neljä kertaa oon käynyt Tallinnassa ja vasta viime kerralla näin tämän vankilarakennelman. Tiedä sitten, miten silmät kiinni aiemmin on tullut oltua. Melko karun näköistä aluetta.

    VastaaPoista
  2. Aika railakkaat häät! =) No pääasia, että oli hauskaa.

    VastaaPoista
  3. Hullu homma, että olen käynyt TAllinnassa vain joskus 9-vuotiaana, kun se vielä oli osa Neuvostoliittoa. Miehen kanssa on matkusteltu muuten aika paljon. Nyt on tullut vastaan pari blogipostausta, jotka saavat innostumaan Tallinnaan lähdöstä, milloinkohan sitä pitäisi? Kidutusmuseossa pitäisi ilman muuta käydä, mutta kuulostaa kyllä aika oudolta, että joku ottaa pienen lapsensa sinne mukaan.

    VastaaPoista
  4. Voi ei, nuo ämpäripäivät niin hyvin tiedän! Meistä ei Anne olis alkoholisteiksi.

    VastaaPoista
  5. mimmu,

    karua se vankila vai tallinna? Se on kai entinen tykkirakennelma, josta se vankila tehtiin. Halpislauttayhtiön Linda Linen satamalaiturille se näkyy suoraan. Tosin minusta se satama on karumpi kuin koko vankila.

    chi,

    se on sukuvika, kun suksi ei luista :D minusta on pääasia, että hääpari viihtyi, koska tämä samainen serkkuporukka kyllä viihtyy keskenään oli tilaisuus mikä hyvänsä.

    Ofelia,

    Nythän siellä on ihan erilaista, paikkoja kunnostetaan vauhdilla. Suomalainen voi kuvitella olevansa Sokos-hotellilla edelleen Suomessa: niin on tuotu sinne Amarillo, Seppälät, R-kioskit ja laitakaupungin Prismat, joka paikka on täynnä suomalaisia. Se oli minusta hassua, vaikkakin niin kovin turvallista.

    Tallinna on varmasti hyvä mihin vuodenaikaan tahansa, jouluaikaankin on vanhassa kaupungissa talvitunnelmaa. Tallinnan vanha kaupunki on säilynyt paljon paremmin kuin Viipuri, keskiaikaiset kirkot ovat mahtavia, ja niitä on monia. Juuri nyt siellä on hotellit niin edullisia, että tällainen täydellisen varaton henkilökin kuin minä saattoi lähteä moneksi päiväksi. Maksoimme vanhan kaupungin neljän tähden (käytännössä ehkä kolme tähteä, ellei miljöötä lasketa) hotellista kahdesta yöstä 47e/henkilö, ja se kilpailee jo hostellimajoituksien kanssa. Varasin hotellin hotels.comista ja tein hintavertailuja myös ebookersin, eri laivayhtiöiden ja hotellien omien sivujen tarjousten kanssa.

    raija,

    Kovaa työtä olisi alkoholismi. En vain ymmärrä, millaista se olisi, kun jotkut ihmiset "kärsivät" juomisen jälkeen vain väsymyksestä, kun oma olo on parhaimmillaankin lievä, mutta jatkuva ja korventava, pahoinvointi.

    VastaaPoista
  6. Oliko ihan aito Phil Collins -darra?

    VastaaPoista
  7. Kyllä mä ihan sitä vankilarakennelmaa tarkotin. :)

    Ja Tiina tais kattoa tosiaan eilen Pasilaa :D

    VastaaPoista
  8. annikki7/21/2009

    tiina,

    ei ollut phil collins -darra kyllä.
    Se oli sellainen darra, että saattoi hyvillä mielin juoda lasin vettä ja hetken päästä oksentaa sen kehonlämpöisenä ja täsmälleen saman kokoisena annoksena, siis isokoorisena, takaisin. Ja päälle limaa ja suolahappoa. Ja sitten oksentaa pitkän aikaa tyhjää.

    VastaaPoista
  9. Ah, oon kuullu tommosesta krapulasta. Isot pojat on kertoneet.

    Katoin kyllä Pasilaa, mutta ei siinä eilen ollut Phil Collins -darraa. :D

    VastaaPoista