Kinnagi

Mikäs tässä sairastaessa. Hihittelen Kannagille itsekseni, se on aika hauska sarja (en naura kovin monelle ohjelmalle ääneen). Se vitsailee lajityypin kliseillä, tisseillä ja teinien seksiangsteilla, eikä sarja kuitenkaan pyöri minkään näistä ympärillä.

Olen oppinut nyt uusia sanojakin: hentai ei tarkoita pelkästää japanilaista kieroa pornoa, vaan se on myös "pervo, epänormaali, friikki (seksuaalisesti)" ja sitä voi noin nuorten kesken käyttää henkilöistäkin. "Vähän sä oot pervo!" ei ole siis vain suomalaisten teinien käytössä. Hah, siinäpä ne uudet sanat taisivat ollakin. Paitsi ifu on pelko ja tsumi rikos, mutta niiden käyttöyhteys ei ole auennut vielä ollenkaan, pieni puujumala vain laulaa niistä ja anteeksiannosta aina sarjan lopuksi.

Siinäpä ne hermiittielämäni pääkohdat olivatkin.

Sivukohdat:

Pedissä on puhtaat lakanat, ensimmäiset, jotka olen koskaan ostanut. Ostohetkestä on yhdeksän vuotta, joten ne ovat kuluneet jo oikein pehmeiksi.

Pussissa odottaa kaksi kangasta, toisesta tulee alkoviin seinäverho, toisesta tyynynpäälliset sohvalle. Kankaan kuosi on molemmissa sama, alkoviin maavärejä ja tyynyihin tummaa pinkkiä. Laitan vakioveikkauksen pitkävetoon sen maagisen hetken, jolloin ehkä saan aikaiseksi oikeasti tehdä niille jotakin.

Olen paikannut kalsarini niin monta kertaa (langanpätkistä päätellen ehkä 2000 kertaa tai yli), että suorastaan saatan harkita uusien ostamista. Tai odotan siihen asti, että seuraava reikä saa minut itkemään väsymyksestä ja masennuksesta. Sitäpaitsi kalsarit ovat ihan mielettömän kalliita.

--

nukkuun.