keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Käpy

Olen ollut alakuloinen.

Terapeutti totesi minulla olevan massiivista välttämiskäyttäytymistä. Aika ruma sana sille, että tykkään mennä peiton alle, jos minun pitää ajatella asioita. Niin, ja saattaa olla, etten tahdo tulla peiton alta pois ollenkaan.

"Mitäs sinulle kuuluu?" on vuoden vaikein kysymys. Mitä spesifisesti ottaen? Kuuluu missä? Hyvin täällä kuuluu. Kärsin sitä paitsi totuustaudista ja suorastaan kiemurtelen, kun aivot ruksuttavat tuhatta ja sataa vastausta kysymykseen, johon kaikki vastaukset ovat sosiaalinen tabu tai mummojen sairauskertomus. Sitten lopulta hätäpäissäni purskautan ulos unihäiriöt tai ettei ruoka maistu tai jotain muuta yhtä piinallisen konkreettista sen sijaan, että sanoisin vain, että ok.

Sitten kirjoitan siitä tänne ja täältä sen käy lukemassa eksä ja toinen eksä ja lauma sen kavereita. Blogin siirtäminen tai salasanasuojaaminen on kuitenkin vielä ainakin liian suuri hinta minun vapaudesta.

Mutta eipä sitä ole vapautta luvassa eksällekään: Olet ikuisesti tuomittu muistelemaan pahoja tekojasi niin kauan kuin täällä luuhaat. Onneksi olet syyllisyyteen taipuvainen, joten kärsit varmasti ja runkkaat hädissäsi. Pidä tunkkisi ja hae apusi muualta. Minä olen lopettanut jo ajat sitten kasvamisen sinun puolesta, etkä täältä saa iloa, etkä rauhaa. Anteeksiantoa ei tipu (olen antanut anteeksi itselleni ja sepä olikin juuri riittävästi sitä lajia), joten voitko mennä jonnekin muualle pällistelemään. Korkeintaan täällä voit ihastella, mitä olet menettänyt tai vihastella, mistä kaikesta olet päässyt eroon: Kummin vain - ihan vitun sikkiä.

Niin, missäs olinkaan.. valittamassa alakulosta. No sitä nyt on (ks. depressio: aaltoileva toipumisprosessi).

Onneksi minulla on nyt uudenuutukainen terapeuttinen tehtäväkirja, joka muokkaa aivoni kerrassaan uuteen uskoon! Uskokoon ken tahtoo, tää on tutkittu juttu.

Katson nyt topsun antamaa sarjaa, Haibane Renmeitä, ja olen jotenkin lumoutunut. Kristus varjele animelta, mutta ehkä joitakin sarjoja voi katsoa. Leikitään, että kielitaidon takia.

Lisäksi olen alkanut jo hieman syömään. Olen huomannut, että se estää aika tehokkaasti pyörrytystä, oksetusta ja heikkoutta.

Joku on myös poraillut veljen iskuporakoneella reikiä seiniin ja asetellut asuntoon hyllyjä. Kukahan tämä osaava ja kaikinpuolin mahtava henkilö mahtaisi olla? Kuka osaa tehdä vatupassista huolimatta 3mm heiton hyllyn asetteluun ja rutata kaksi tulppaa kuudesta vasaralla? Kukkakumma...

--

toim.huom. tässä tekstissä esiintyy kerrassaan häiriintynyt määrä erilaisia tyylilajeja ja tunnelmia. Se, joka löytää, tunnistaa ja nimeää kaikki, voittaa Viikon Psyko -palkinnon.

5 kommenttia:

  1. En osallistu tuohon tyylilajien tunnistusjuttuun.
    Mutta luin moneen kertaan ihaillen tuon, mitä kirjoitit eksällesi. Se oli jotenkin kovin vapauttavaa luettavaa.

    Ah, tulen kovin hyvälle mielelle tuollaisesta, joka ei ole mitään tekoälykästä vittuilua vaan suoria sanoja. Mmmmm.
    (Tämä ei tarkoita, että olisit tekoälykäs saati sitten vittumainen, vaan olet kiva ja ihana.)

    VastaaPoista
  2. Viikon Psyko -palkinto ei kyllä ole kovin houkutteleva porkkana. En ala minäkään.

    Sen sijaan alan ihmetellä että miten onkin ettei alakuloisen heilahtelun ja peiton alle piiloutumisen lukemisesta tule yhtään paha olo vaan päinvastoin.

    Mietin että ehkä siksi, että tässä on jotain kertakaikkiaan rehellistä.

    Ja että terapeuttinen tehtäväkirja voisi olla todella jees. Saisi yhdistellä pisteitä väärässä järjestyksessä ja värittää kaikki kuvat reunojen yli.

    Mietin myös, että miksi tykkään masentuneista ihmisistä usein enemmän kuin terveistä.

    VastaaPoista
  3. Kannattaa jättää hyllyjen väliin pieni rako, niin korkeuseroa ei niin herkästi huomaa. (ei niitä voi saada niin suoraan...)

    Avoinna,
    terapeuttisen tehtäväkirjan kuvaus oli varsin osuva. Masentuneet on mukavia, eikös se ole joku kansansutkutuskin?

    VastaaPoista
  4. Kiitos, yhdessä ja erikseen. :)

    Minustakin masentuneet ihmiset ovat mielenkiintoisempia, mutta tunnen varmaan hengenheimolaisuutta. Ehjiltä ihmisiltä puuttuu jokin ainesosa. Tosin, aina kun kaivelee, niin ehjästäkin löytyy säröjä. Jos ei ole säröjä, on vain jonkinlaista pinnallista köyhyyttä.

    VastaaPoista
  5. Hei, mutta minulta varmaan lähtisi järki lopullisesti, jos pitäisi värittää reunojen yli :O Varmaan alkaisin värittää sillä tavalla, että reunojen ylitys olisi jotenkin säännönmukaista ja tekisi jonkun kuvion..

    Mun tehtäväkirjassa tehdään ajatusharjoituksia paperille. Ne vois tehdä siihen kirjaankin, mutta sitten sitä voi lainata muillekin, kun pitää itse kirjan tyhjänä.

    VastaaPoista