keskiviikko 10. syyskuuta 2008

kirjat ja patsaat

Täällä vanhassa talossa on aina kaunis ilma.

Yritän sanoa, että kun tulen tähän vanhaan taloon, aurinko paistaa aina ikkunasta sisään niin kuin tämä ei olisi tuossa kurjassa syyssäässä kiinni ollenkaan, vaan eläisi omaa ajatonta aikaansa kummallisessa muistojen ulottuvuudessa.

Kello naksuttaa. Kaksi kelloa naksuttaa ja raksuttaa hieman eri tahtiin.

Vanha puutarha on kasvanut umpeen. Kuusiaita kasvaa nelimetrisenä linnanmuurina, läpitunkemattomana

Eilen kissa toivotti huomenta paskomalla lattialle. Tänään se pyörähteli jaloissa. Sen kehräystä ei kuule, ellei paina korvaansa sen mahaa vasten. Silloin kuuluu hiljainen epäsointuinen hurina.

--

Illalla katulamput ovat himmeät kuut puiden varjoissa. Alla on pimeä metsä ja oksat pyyhkivät maata. Tie tahtoisi kasvaa umpeen. Reunoilta se murenee ja rapisee kohti multia.

Pöydillä on hopeaisia keinuhevosia ja sarvipäisiä peuroja. Minua nukuttaa ja yhtäkkiä on taas päivä ja paiste ikkunasta sisään.

3 kommenttia:

  1. Nyt olisi kiva, jos saisi silitellä kissaa, painaa päänsä sen masua vasten ja kuunnella kehräystä. Siskon eräs kissa kehrää niin lujaa, että koko huone raikuu ;)

    Sinulle on muuten jotain blogissani.

    VastaaPoista
  2. Kauuunista, joskin loppu oli vähän äkkinäinen.

    VastaaPoista
  3. Leikkasin lopun veitsellä, suihkis vaan!

    musta on ihanaa, kun voin räiskiä blogissani kaikki ne huonot lopetukset, joita en saanut ainekirjoituksessa tehdä. Aah, tätä laiskuuden autuutta. :)

    VastaaPoista