Kävimme äidin kanssa katsomassa Savonlinnan balettijuhlilla Joutsenlammen. Savonlinnassa olimme kymmentä vaille seitsemän ja Olavinlinnan A-katsomossa istuimme tasan seitsemältä, jolloin ensimmäinen näytös alkoi. Siinä välillä olikin aika kiirettä. Varsinkin, jos ei tiedä, missä Olavinlinna tarkalleen edes sijaitsee.
Heti ensimmäisistä sävelistä meinasi nyyhky tulla silmään - siis jos olisin sitä tyyppiä, jolle tulisi nyyhky silmään. Mutta teoriassa olin hyvin liikuttunut.
baletin "reaalimaailma"Koreografia oli uusi, ja osa esityksestä tanssittiin korkokengissä ja juhlapuvuissa, ja pidin kaikesta todella. Sodanjälkeisen Saksan dekadenssi oli esitetty koreagrafisesti hauskalla tavalla, mutta minähän pidänkin nykytanssista, jota jotkin eleet ja liikkeet muistuttivat. Esimerkiksi Napolilainen tanssi tanssittiin "humalassa", naisella ei ollut enää kenkiä ja miehellä repsotti paita auki - liekö sepaluskin. Lisärekvisiittana oli viinipullo ja -lasit.
joutsenten unimaailma
Väliajalla ostin itselleni ohjelmalehtisen ja lukaisin esityksen tarinan: aah, ihanaa, onnellinen loppu! Järkytys olikin baletin päättyessä suuri, kun prinssi Siegfried lyyhistyi maahan, eikä noussut enää. Rothbart poistui paikalta maireasti hymyillen - ja baletti loppui. Taas oli hyväuskoista höynäytetty. Taika ei purkautunut ja Odette jäi joutseneksi.Sadutkin on murskattu.
Pitänee vetää jo joitain johtopäätöksiä.
(kuvia lisään, jahka kotiin ehdin - tai pysyn hengissä, kun on äiti ratissa..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti