sunnuntai 17. elokuuta 2008

Tähtilampun alla

Katsoin Esko Valtaojan isännöimän keskusteluohjelman ykköseltä. En tiedä, oliko siihen valittu varsinaisesti kiistakumppaniksi uskontotieteilijä ja kosmologi, mutta eiväthän uskontotieteilijät ole mitenkään hihhuleita, niin kuin voisi luulla. Tiede se on uskontotiedekin, ja se antaa alan harjoittajille samanlaista näkökannan laajuutta kuin mikä tahansa tieteenala.

Niinpä vuorossa ei ollutkaan mitään kiistelyä, vaan rupattelua ajan historiasta, ihmisen kehityksestä, matematiikasta luonnon kielenä ja sen sellaisesta. Olen itse hyvin sanavalmis asioissani, mutta nyt kuuntelin tyytyväisyyttäni myhäillen, miten hyvin asioita monilta kannoilta miettineet ihmiset kertoivat näkemyksiään. Siis tunsin kerrankin, että joku puhuu minun kieltäni niin kuin en itse vielä osaisi.

Turhaudun monesti, kun pääaineeni takia joudun tilanteisiin, joissa ihmiset odottavat minun tietävään maailmasta ja maailmankaikkeudesta noin suurinpiirtein ja vaatimattomattomasti kaiken, vaikken ole tietääkseni koskaan käynyt kurssia aiheesta Maailmankaikkeuden salaisuudet 1, 2 tai 3 tai suorittanut sivuainetta Ylimmäisestä ymmärryksestä.

Monet lukevat populaariteoksia kvanttimekaniikasta, suhteellisuusteoriasta ja kosmologiasta ja tulevat sitten esittämään minulle suorastaan järjettömiä kysymyksiä siitä, "mikä aiheuttaa painovoiman?", "Kuinka ne gravitonit oikein tarkkaan vaikuttavat toisiin hiukkasiin?" jne. Fysiikan kannalta suhteellisen vaikeita ja asian ymmärtämisen kannalta triviaalejakin asioita.

Niin, no tosiasiahan on, että näitä kirjoja kirjoittavat usein pitkän uran tehneet tutkijat, jotka tietävät todella, mistä puhuvat. Mutta matka minun ymmärryksestä ja tietopohjasta heidän vastaavaan on lähes yhtä suuri kuilu kuin taviksistakin. Ero on lähinnä siinä, että minä tiedän tarkalleen tuon kuilun syvyyden ja pituuden, vaikken yllä itsekään sen toiselle puolelle.

Köh, on varmastikin ollut aikamoinen järkytys, millaisen statuksen saa aloittamalla fysiikan opinnot. Minähän olen minä, en sen kummempi kuin koskaan ennenkään. Kun katsoin Valtaojaa, ymmärsin jotenkin, että juuri tuollaiseen pitäisi pystyä yltääkseen statuksensa tasolle. voi ääk.

(Olenkohan vinkunut tästä aiemminkin?)

Ohjelma oli kuitenkin loistava, ja jos kiinnostaa tietää kosmologiasta ja tieteestä yleensä, suosittelen katsomaan.

9 kommenttia:

  1. Kirjallisuustieteilijällä on tavallaan helppompaa: kaikki olettavat automaattisesti ettet ymmärrä yhtään mistään yhään mitään. :)

    VastaaPoista
  2. hyvin epäreilua :)

    VastaaPoista
  3. Juuri tuon statuksen takia lähdin opiskelemaan fysiikkaa. Fyysikko vain kuulosti myöhäisteinin korvissa hyvin katu-uskottavalta. :)

    Ihan eri asia sitten, mitä korvien välissä oikeasti liikkuu, vai liikkuuko edes. ;)

    VastaaPoista
  4. Kaikkein mielenkiintoisinta ovat ne asiat mytologioissa, uskomuksissa ja kulttuureissa ympäri maailman, jotka ovat yhteneväisiä.

    Ja se, miten jokin yksinkertainen, alkukantainen ajattelumalli ja uskomus on loppupeleissä hirmu lähellä jotain nykyaikaista tieteellistä näkemystä.

    Fyysikot luo huikeita näköaloja. Minua henk. koht. ei kiinnosta mitkään laskelmat tms. Ne visuaaliset mallit herättää aina mielenkiinnon ja mielikuvituksen.

    VastaaPoista
  5. eeva,

    taisit vaihtaa statuksesta alempaan, kun vaihdoit arkkitehtuurin fysiikkaan. :)

    kami,

    fysiikka on kaunista, kerta kaikkiaan. Ja matematiikka on elinehto. Ei ole kuvia ilman laskuja. Se on hienoa, kun alkaa nähdä yhtälöissä asioita ilman piirtämistä, voimia ja vaikutuksia ja yhteyksiä.

    ai niin, ja nyt kuuminta hottia on se, mikä kulttuureissa ei ole yhteistä. On heimoja, joilla ei ole luomistarustoa, tai tarustoja ollenkaan, ja jotka laulavat kuin linnut ja joiden kieli ei käänny, koska heidän kokemus maailmasta on niin perustavanlaatuisesti erilaista.

    Sinä olet niin monenlaisista asioista kiinnostunut, että olen aina vähän ihmetellyt mikset ole ajatunut opiskelemaan vähän kaikkea.

    VastaaPoista
  6. No ehä. :D Arkkitehdit on kunnioitettavia vain toistensa mielestä. Ulkopuolinen näkee vain omissa maailmoissaan leijailevan, itsensä muun alan ihmisten yläpuolelle nostavan yksilön.

    Tai ehkä noin näkee vain liian läheltä heitä katsellut satunnainen ohikulkija. :o

    VastaaPoista
  7. En opiskele, enkä ole opiskellut koska ajatus kammottaa ja vituttaa minua.

    Olen aina vihannut kouluja ja opiskelua ja niitä ihmisiä joiden ainut itsearvon ja suuri egon lähde on se että he ovat jonkun alan maistereita.

    "Sä et mua tytöttele, mä oon maisteri."

    Jostainhan se omanarvontunto on haettava jos sitä ei sisältään löydä. Jos se lukee paperilla, niin senhän täytyy olla totta?

    VastaaPoista
  8. Sittenhän olet haksahtanut aivan samaan kuin nämä tällaisetkin ihmiset. Opiskelu on vain pelkkä työkalu, jolla pääsee asioiden ääreen.

    Mutta enpä minäkään voinut opiskella filosofiaa sen enempää, kun minua kuvotti istua siellä luennoilla muutamien itseään täynnä olevien opiskelijoiden takia. Tosin, jos filosofia olisi minulle yhtään tärkeämpää kuin laimea kiinnostuksen aihe, niin en olisi antanut parin vatipään itseäni häiritä.

    VastaaPoista