menneet ja tulevat, ja mansikat

Tänään en ole leikkinyt kameralla ainakaan yhtään. Olen tehnyt kiltisti koulujuttuja, ja tietysti päätin tehdä niitä sängyllä työpöydän sijaan ja kas kummaa, kun sitten alkoikin väsyttää ja nukuin hyvät torkut, heräsin kirkon kellojen soittoon. (ennätyspitkä lause jee!)

Pikkusisko oli päättänyt miltei vuoden harkinta-ajan jälkeen liittyä facebookiin, ja latasi sinne ison määrän valokuvia vuosien varrelta. Ihan pysähdyin niitä selaamaan. Nehän olivat useimmat aikaa ennen sairastumistani. Tulin kamalan hyvälle tuulelle ja alkoi tehdä mieli järjestää juuri sellaiset isot juhlat, joita silloin oli tapana pitää. Tänäpänä en vain ehkä laittaisi enää läpinäkyvää mekkoa päälle edes vappuna, mutta kai sitä voi juhlia ehkä ilmankin - tai siis toisenlaisissa vaatteissa. Peittäminen lienee ollut muotia jo jonkin aikaa.

Leivoin sämpylöitä, pakkaseenkin asti. Kuuntelin vanhaa musiikkia. Nyt katson Lady Chatterleyn rakastajaa uteliaana ja juon teetä. Alaraajoista halvaantunutta esittävä näyttelijä teki virheen ja koukisti polveaan, minä näin. Mutta se ei nuorta lady Chatterleytä lohduta.

Nykyään ei edes tunneta käsitettä rakastaja. On vain panoja ja seurustelu- ja salasuhteita. Ei minua taida fuck buddy kiinnostaa, se on niin groteskia, mutta rakastajan voisin ottaa.

Oh, nyt rouva juoksee yöpaidassaan, ja tuntee itsensä riivatuksi. Mitäpä ei nuori metsänvartija parantaisi.

--

Ostin kesän viimeiset mansikat. Niitä ei myydä enää, ja tänään sai polkuhintaan rasioita. Kai vaniljajäätelö ja mansikat vielä yhden rakastajan voittavat.