Koska teen nykyisin kaikkia sellaisia asioita, joista pidän, teinkin jotain mitä olen suunnitellut jo pitkään.
Pahat mielessä suunnistin kaupungille ja feissareita uhmaten käveleskelin ylväästi katuja eteenpäin. Matkalla KELAan kukaan ei kuitenkaan yrittänyt myydä minulle mitään - ei anen anetta tulevaan ympäristötaivaaseen, ja vaikka olin vasta aamusella suututtanut puhelinmyyjän kieltäytymällä vastaamasta hänen uteluihinsa, mielialani alkoi jo laskea ennen Keskustoria.
Lopulta: juuri ennen kaupunkiretkeni päättymistä nuori tyttönen keltaisissa liiveissään päätti astua feissariansaani ja aloitti:
"Anteeksi, mutta kiinnostaisiko sinua..."
, kun jytkäytin molemmat etusormeni esille ja muodostin niistä ristin eteeni. Tyttö häkeltyi aivan täysin ja alkoi hermostuneena kikattaa. Virnistin pahanilkisesti aurinkolasit päässä ja jatkoin matkaani - voittajana näillä kohtalon kentillä.
Hahaa :D
VastaaPoistaVahinko kun tuota ei pysty puhelimessa tekemään...
:D Mahdoit olla näky.
VastaaPoistaEikös nuo feissarit ala pian kiertää myös ovelta ovelle? Sitten on itse kullain tilaisuus koittaa tätä hienoa temppua:)
VastaaPoistaMainio keino. Minä olen tähän asti onnistunut ihan perinteisillä väistöliikkeillä välttämään ansat. Mutta kun ovat niin lieroja että laittavat nättejä tyttöjä tuohon touhuun niin joskus pääsevät yllättämään. Silloin täytyy muistaa tuo sinun temppusi.
VastaaPoistaAhhah. Annikki pisti paremmaksi.
VastaaPoistaHaa, tuo onkin hyvä muistaa seuraavan kerran, kun tulee feissareita vastaan...
VastaaPoistahmm. itse katson feissaria suoraan silmiin ja sanon "ei kiitos". Kukaan ei ole yrittänyt jatkaa inttämistä.
VastaaPoistaMaria
Mitäh, miksi tehdä asioista helppoja, kun niistä voi tehdä monimutkaista teatteria?
VastaaPoista