perjantai 9. toukokuuta 2008

Viikon kukka





Kukkapäivänä ostin itselleni oransseja liljoja, joissa oli lähes metriset varret. Siirsin ne ikkunalta peilin eteen, jossa ne ovat jotenkin enemmän kotonaan.

Tänään leikkasin niille uudet imupinnat, ja koitin katsella niitä muutenkin, koska hortensia on vienyt huomioni jo monta päivää. Mitähän lie se minusta kertoo, että katselen ennemmin vaaleanpunaisia palloja ikkunalla kuin uljaita ja tulisia liljoja, joiden torvet toitottavat kohti yläilmoja.

Hyvää kukkapäivää vaan teillekin. :)

7 kommenttia:

  1. Anonyymi5/09/2008

    Uuh, tuollaisia! Meillä kasvoi pihassa tuollaisia kun olin pieni, ja pidin niitä aina hyvin kunnioitettavina ja ihailtavina kukkina. Halusin ehkä vähän olla tuollainen.

    Kukkapäivä on kyllä hyvä päivä.

    VastaaPoista
  2. Aikuiset ja lapset varmaan pitävät vähän eri kukista, ainakin minä tykkäsin pienenä juuri tiikerinliljoista, lemmikeistä ja metsätähdistä. Kun taas nykyään pidän särkyneistäsydämistä, kieloista ja päivänliljoista.

    En osannut ihan varmaksi sanoa, ovatko nuo tiikerinliljoja (tn eivät), niin en kehannut nimetä. :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi5/09/2008

    Kyllä minäkin noita tiikerililjoiksi sanoisin :)

    Tiikerililja oli jonkun intiaaniprinsessan nimi kanssa.

    VastaaPoista
  4. Joo, se herätti piirretyssä Peter Panissa hämminkiä, kun prinsessa oli Tiikerililja, vaikka tiesi, että se on kukka - eikä edes mikään intiaanikukka, vaan ihan tavallinen kukkapenkkikukka.

    Sen prinsessan nimi olisi voinut olla yhtä hyvin Tulppaani. :D

    VastaaPoista
  5. No voi räkä, minua on koko elämäni ajan huijattu:

    se lapsuuden kukka ei ollutkaan tiikerililja
    , vaan ruskolilja.

    Aikasta törkeetä. Ja muistan satavarmasti, että kukkatarhoissakin ruskoliljantaimet oli tyynesti nimetty tiikerililjoiksi.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi5/10/2008

    Markkinointikikka, selvästi. Tiikerililja kuulostaa niin hiton paljon tyylikkäämmältä kuin joku ankea ruskolilja.

    Olin tänään vähällä varastaa eräältä parvekkeelta ruusun mutta sitten totesin että ei nyt niin törkeäksi voi alkaa. Jossain menee minunkin törkeyteni raja.

    VastaaPoista
  7. Joo, siinä alkaisi mennä jo sadut uusiksi: Hannu ei voinut antaa Gerdalle ruusua parvekkeelta, koska joku Kaisa oli varastanut ne. Näin ollen, kun Lumikuningatar vei Hannun, ei kukaan lähtenyt sitä pelastamaan.

    VastaaPoista