Lopputenttistressi alkaa olla huipussaan ja stressinsietokyky kituuttaa puolitehoisena.
Olen nähnyt epämiellyttäviä unia verisistä ja raiskatuista ruumiista ja ammutuista kissoista ja ruumiiden kätköpaikoista erinäisiin vajoihin.
Nökötän suurimman osan päivästä kohtuullisen ahdistuneena paikoillani ja saan luettua pyrähdyksinä parissa tunnissa laajoja alueita ennen kuin taas hidastun nököttämään.
Ei tässä tilassa paljon ajatus lennä tai edes räpiköi.
Koti on sentään ihan kuosissa, vain kirjalaatikot odottavat huikean korkeassa pinossa uutta kirjahyllyä. Minulla on monta lempipaikkaa entisen yhden lisäksi: tykkään lukea sängyllä, istua lampaantaljan päällä pikkusohvallani, työpöydän ääressä ja lattiatyynyllä (sekä vessapytyllä). Matolla on hyvä venytellä ja ovesta on kiva kipaista kadulle.
Luulen, että tulemme hyvin toimeen - tämä koti ja minä.
Joulukalenterin 22. luukku
5 tuntia sitten
Monkin (tv-sarja) veli kirjoitti käyttöoppaita. Hänhän oli superälykäs ja eksentrinen (siinä tarkoituksessa mitä minä tarkoitan, eli omalaatuinen (positiivisesti)) sekä pedantti. Huomaan, että sinulla on myös näitä piirteitä ja osaat luonnostasi hahmottaa asioiden toimintamekanismit, sekä olet taiteellisesti lahjakas.
VastaaPoistaMistä moinen ylistysryöppy? :) Monkin tiedän kyllä.
VastaaPoistaTaisivat nuo minun unet silvotuista ruumiista paljastaa luonteeni salat lukijoille. :D
Tämä on muuten aika pepusta tämä kommenttien tuleminen uuteen laatikkoon. Jos tuo sanoo virhe, kuten aika usein tapahtuu, sinne meni kommentti.
VastaaPoistaJaksaisikohan sanoa mitään uudestaan. Ei kyllä enää huvita.
Mutta keskiviikon jatkoa (huh, sen sentään jaksoin).