Yllättävän lyhyt perjantai - niin korni kuin se lausahdukseksi onkin

Pääsiäinen kotikonnuilla.

Lapset ovat kasvaneet, ja niiden kanssa voi nykyään keskustella. Tyttö ja pojat tahtovat kuitenkin vielä syliin istumaan.

Kokeista on saatu hienoja numeroita, ja tyttö selittää miten on vastannut uskonnon kysymyksiin. Ala-asteella käsitellään kuitenkin vain Jeesusta. Kerron alkuperäisestä pääsiäisestä, ja siitä kuinka juutalaiset pakenivat Egyptistä orjuutta, happamasta leivästä, suomalaisista taioista, noitien karkottamisesta ja suklaamunista. Ettei ennen ollut kristinuskoa, ja kuinka se tuli Suomeen.

Pikkupojat taas ovat ihanan rehellisiä ja niiltä saa huijattua kehuja, kun oikein heittäytyy voivottelemaan...

"Laihat menee takapenkille ja punkerot eteen. Oijoi, täti ei taida mahtua takapenkille..."
"Ei täti ole yhtään lihava! Täti on nätti!"

Kuuntelen kummallista poukkoilevaa taivutusta ja ääntämistä.

"Papa Roul pelastaa maailman, ja ei saa yhtään pitsaa itse, eikö ole epäreilua? -- Omien tekojensa vuoksi se joutuu syödyksi (paha pitsa siis)."

Juu, kyllä siinä jonkinlainen arvo- ja moraalikoodisto on selvästikin muotoutumassa. Tunnen pientä syyllisyyttä siitä, ettei minua huvita pelata pojan kanssa Wiitä, se olisi sitä kummin ja lapsen välistä laatuaikaa, mutta... entä jos ei kertakaikkiaan jaksa pelikoneita? Välttelen ratkaisua.

Katselen aurinkoa ja toivon pisamia nenälle.