torstai 27. maaliskuuta 2008

Paljastuksia

secrets...

Allekirjoittaneella (joo allekirjoittanut on sanana taas "inessä" [inessä taas ei]) on tapana laulaa pyykkituvassa vanhoja kansanlauluja lakanoita viikatessa.

Kuten

**Minun kultani kaunis on//
vaik' on kaitaluinen **
Hei luulia illalla//
vaik' on kaitaluinen


tai

Taivas on sininen ja valkoinen//
jaa-a tähtöösiä-ä täynnä//
Niin on nuori sy-y-dä-ää-mee-e-ni-i a-aa-ja-a-tuksia tääynnä


Tiskatessa taas laulan japanilaisia lauluja, Henkien kätkemän tunnari on suosikkini

Yondeiru mune no dokoka okude//
itsumo kokoro odoru yume o mitai//

kanashimi wa kazoe kirenai keredo//
sono mukou de kitto anata ni aeru...


Laulaminen jäi vähäksi aikaa, kun se ruma sammakko ei osannut arvostaa toisen puhdasta ja viatonta, vaikka vähän nuotitonta iloa. Tänään kuitenkin lurittelin taas entiseen malliin korviasärkevästi viikatessani uusia lakanoita, jotka olin ensimmäisen kerran pessyt.

14 kommenttia:

  1. Minä tykkään luritella usein sitä "ooman kullan silmät siinisen on harmaat, ne on minun mielessäni aina, jooka sunnuntaki, vääliin viikollaki, aina kun vain silmäni kiinni painan" jne...

    Tiskatessa kuuluu laulaa, tosin rokkenrollia, kun en osaa japaniaa. :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin laulan joskus kävelyllä tuota Tiinan lempparia ja sitten On neidolla punapaula. Sanoja en muista koskaan, mutta tunne onkin niitä tärkeämpi - pistän loput omiani.

    Hyvä paljastus, kun versioi näin paljon lisäpaljastuksia.

    VastaaPoista
  3. nonii! suomalaisten lauluperinne kulkeekin karaokebaareista huolimatta salaa ja pitkin seinänviertä sittenkin..

    Paljastakaa vaan kaikki muutkin, tiedän että laulatte kuitenkin!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi3/27/2008

    Joo-o! Kyllä laulan. Ja laulankin julkisesti. Ja mikä parasta, olen myös oppinut nauramaan omille mokilleni myös ja itselleni kans. Mikäpä sen hauskempaa kuin laulaa mikrofoniin perseenpohjasta ja ihan vituiks!! Niin ne muutkin nauraa, miksi ei itsekin!! Kokeilkaapa varsin!!
    ~k~

    VastaaPoista
  5. On paljon kauniimpaa, kun joku tietää laulavansa nuotin vierestä kuin se, kun joku uskoo laulavansa täysin nuotilleen. Ja jos jotain huomaa, vika on tietenkin kuulijan aivan liian hyvässä sävelkorvassa. Kun ei edes ole. Edes klarinettia en ole ikinä pystynyt virittämään pianon kanssa samaan.

    Mutta kai minä sitten olen nipo, kun harmittaa, että joku tyhmyyttään pilaa lauluiloni tunkemalla väkisin mukaan luullen laulavansa täsmälleen oikein.

    VastaaPoista
  6. Minä laulan mielikuvituslauluja. Sanoitan ja sävellän lennosta puuhatessani. Kuulostaa varmasti karmealta. Tämmöiselle käyttäytymiselle on nimikin; skitsofre....ei kun siis hetken laulut ja hetken laulamista. Eli laulaa sen hetken ilmoille, eikä se enää koskaan palaa.

    VastaaPoista
  7. Hills are alive with the sound of music...

    tulisi sillekin nunnalle äkkilähtö osastolle tänä päivänä :)

    VastaaPoista
  8. Mulla on tapana saada päähäni aina Kai Hyttisen dirlandaa, kun pääsen vauhtiin esim. töissä tai kotona. Kun tulee sellainen käsittämätön toimeliaisuuden puuska ja energiaa on vaikka muille jakaa, niin sitten se pätkähtää ja alan laulamaan tuota biisiä. Se on raivostuttava kappale, jota ei saa päästä sitten pois, kun haluaisi... Töissä ovat jo tottuneet tuohon, joten en enää aiheuta hämmennystä. Nyt on kylläkin yhteishuoneessa kaksi uutta ihmistä, joiden suhtautumista tähän ilmiöön en ole vielä testannut. Ei ole tullut intopuuskia vielä eteen ;)

    Viikonlopun kunniaksi, kaik yhes koos: "on sulla muodot veenuksen, daadirlandirlandaa..."

    VastaaPoista
  9. Minäkin lapsena keksin omia lauluja vähän väliä. Ikinä en laulanut samaa kahta kertaa, kun en muistanut niitä. :D

    Poikkeuksena alle kouluikäisenä keinuessani sepittämäni laulu, joka alkoi aina samoin.

    VastaaPoista
  10. "eih" ja kyynelissä hekottaminen oli sit suunnattu poplarille :)

    VastaaPoista
  11. Mullakin on tapana lauleskella ja yleensä teen sitä täysin huomaamattani, lapset aina häpesivät kaupassa nuotinvierestä rumalla äänellä hoilottavaa isäänsä.

    Ppolar: "Mulla on tapana saada päähäni aina Kai Hyttisen dirlandaa, "

    Kiitti *tusti, nyt se soi mun päässä!

    VastaaPoista
  12. Dirlandaassa on sellainen ikävä juttu, että kuunneltuani teini-ikäisenä juhannusteltassa (älkää kysykö!) yhden yöttömän yön rivoversiota, en enää ole saanut päähäni niitä alkuperäisiä sanoja. Yritän siis olla laulamatta mukana.

    VastaaPoista
  13. Minä laulelen(ja viheltelen ja hyräilen) yksin ollessani, ja välillä seurassakin (ja joskus jopa töissä, brhhh)melkein mitä tahansa. Oikeesti. Sisäinen levari saattaa alkaa soittaa mitä tahansa ihmeellistä about koska vaan, ja sit mun on pakko saada vähän äännellä mukana. Ja siipalla on hauskaa.

    VastaaPoista