Lunta on satanut metrikaupalla, ja töihin mennessä oikaisin pienen penkan kautta vain upotakseni reisiä myöten hankeen. Se oli eksoottista, ihan kuin joskus kauan sitten lumisina aikoina, kun valoisa ja valkoinen osittain kantava hanki houkutteli kuljeskelemaan pajujen sekaan ja jossain vaiheessa hangen kansi petti ja putosi lumiseen kuoppaan.
Katsoin ulos ja rannan hoikat koivut loivat pitkiä viistoja varjoja kirkkaudessa. Kevät on tulossa ja tuhriva harmaus on kadonnut värien tieltä. Iltaisin naakat parveilevat satojen parvissa ja musta lepattava pilvi kaartelee nopein liikkein järven päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti