lauantai 16. marraskuuta 2019

Olen ollut kipeänä, ja vain odotellut, milloin olo helpottaa. Ei ihan vielä.

Aina vain on pimeää,  jostakin syystä se käy kovasti voimille tänä vuonna. Ikkunasta ulos katsomalla ei voi päätellä vuorokaudenaikaa, heräilen öisin ja musta maisema on sama viideltä kuin seitsemältäkin, jolloin herään. Puolivälissä matkalla töihin pimeä vaihtuu harmaaksi hämäräksi, joka ei koskaan kirkastu - ja puolivälissä matkalla kotiin hämärä vaihtuu taas pimeäksi. Tätäkö tämä olikin, kammottavaa. Minä olen valossa nukkuja, en mikään tunnelmallinen käpertyjä. Parhaat unet saan, kun otan kirkkaana kesäpäivänä täydessä valkoisessa valossa päiväunet, ja herätessäkin on vielä valoa sylin täydeltä.

Hätäpäissäni aloin kuunnella jouluradiota. Ehkä jouluihmisten jo syyskuussa alkava maaninen jouluintoilu onkin vain pakoa tästä kuolemasta satumaahan, jossa tontut taivaltavat tähtikirkkaina öinä, aina on kystä kyllin ja lientä, tiukuja ja rekiretkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti