Pidän tulipunaisen kitani kiinni ja makaan sohvalla. Välillä nukun ja välillä katson verhojen välistä sinistä syystaivasta ja siinä hitaasti liikkuvia litteitä pilviä. Iltaa kohti taivas harmaantuu ja kadottaa värinsä. Kuume tulee ja menee oman rytminsä mukaan.
Nukkuessani näen levottomia painajaisia. Minulla on toistuva uni talvesta ja autolla ajamisesta: auto liikkuu aina hallitsemattomasti, jarrut eivät toimi kunnolla, vaikka poljen sitä paniikissa niin pohjaan kuin pystyn, vauhti kiihtyy, enkä pysy kaistallani. Koko ajan olen katastrofin partaalla.
foreign
14 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti