keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Tänä kesänä olen saanut kasvit pysymään helleparvekkeella elossa monenlaisilla kastelujärjestelmillä ja naapurien moittima kuoleman erämaa on nyt rehevä keidas. Tomaatit viihtyvät ja koska hyönteisistä on näin korkealla vähän pulaa, kyykin välillä ruukkujen välissä vesiväripensselin kanssa ja tupsutan kukkia sillä. Olen vähän pettynyt, etteivät ne silti tee täysiä terttuja vieläkään. Peruna on kiitollinen ruukkukasvi ja kasvaa viidakkomaisesti korkealle ja tiheänä. Kukista pelargonit ja miljoonakellot sietävät kuumaa, ja köynnökset kasvavat niin hyvin, että miksen ole aiemmin kokeillut yksivuotisia köynnöksiä jalokärhön paapomisen sijaan. Päivänsini kasvattaa vartta jo katossa ja ohjaan sitä nyt viherkatokseksi unelmissani visterian tapainen kukkiva pergola. Parvekepuutarhassani kantava periaate on minimivaivalla maksimaalinen kukkiva ja vehreä runsaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti