lauantai 11. huhtikuuta 2020

Olen kadottanut keraamiset pikku taloni muutossa. Muistan pakanneeni ne johonkin tarkasti niin, etteivät ne mene rikki. Nyt kun purkamattomia laatikoita ei enää ole, ei taloja ole tullut vastaan. Yhtä täydellisesti katosi joululaatikko, jossa oli pääsiäiskoristeet: pikkuruiset lasimunat ja puiset kaniinit. Se pieni vihreänpunainen laatikko on ollut minulla 27 vuotta tai sinne päin.

Kotiaskareet alkavat todenteolla ärsyttää. Samperin leivänmurut kerääntyvät kasoiksi kulkureittien varrelle. Palelin viitiisen viikkoa, ennen kuin huomasin että olohuoneen lattialämmityksen säätöpaneeli sijaitsee vain vähän päänkorkeuden yläpuolella - ja sen takia en edes nähnyt sitä, vaikka etsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti