sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Opettelin saumaamaan silikonilla kylpyhuonetta. Nyt, kun isäni on alkanut vanhukseksi, huomaan, etteivät ne taidot siirtyneet vain katsomalla nikkarointia, lattian asentamista ja tapetointia. Isällä ei ollut mitään paloa opettaa, vaikka minulla oli intoa kävellä perässä ja tarkkailla. Silikonisauma vielä menee, mutta kohdistettavaa sata euroa per rulla -tapettia en alkaisi puskusaumaan säätämään. Hankalinta on kai se, että suurella vaivalla ymmärrys ja yritys riittää kaikenlaiseen puutarhan tippukastelujärjestelmästä videoeditointiin, mutta se on helvetillisen työlästä. Olisiko se rentouttavaa olla vähän tollo ja todeta autuaasti vähän kaikkeen, että en osaa, enkä ymmärrä, en pysty?
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Anonyymi2/09/2020

    rähjäisessä puutalossa asumisen hyvät puolet: hiljaisuus, oma rauha ja oma piha. ja vapaus tehdä siellä pihalla mitä huvittaa. ei sääntöjä ja aikatauluja tuuletukselle tai musiikin kuuntelulle. voi rauhassa rempata tai antaa kulahtaa.

    remppajuttujen asioiden oikea-aikaisuus on hyvä juttu, sillä rästiin jäänyt tehtävä kummittelee pitkään. mutta jos jokin homma ei ole päälle kaatuvaa mallia, sitä ei kannata aloittaa. täällä periferiassa on vielä sekin riesa, että jonkun pienen tiivisteen hankintaan saattaa kulua koko päivä.

    onnea saumaukseen ja puskusaumaan.

    meri

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)