Vuoden viimeisenä päivänä auringoslasku oli haaleankeltainen ja varjot syvän violetit. Lunta ei ole ollut kuin pieniksi harmaiksi penkereiksi tien viereen. Ilotulitteista piirtyi leveät valosillat mustan järven yli: punaisia ja kultaisia.
Yöllä näin unta kauan sitten kuolleesta sininaamiokissastani. Nostin sen ovelta syliin, se oli jo vanha ja vähän keventynyt. Unet eivät ole pelkkiä kuvia, vaan kokemuksia. Kissan paino oli sama, karva samalla tavalla untuvainen. Luut tuntuivat käsiin turkin alta. Joskus näen unta pelkästään siitä, miten kissa hyppäsi sängylle. Tum-tum tassut laskeutuvat ja peitto painuu vain vähäsen, sitten tuntuvat pienet pyöreät askeleet.
Uimahallikyttä
10 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti