perjantai 11. lokakuuta 2019

Luen välillä munkki Ryõkanin (1758-1831) runoja, yleensä talvisin, kun kesään on vielä pitkä aika. Kuuluisa erakko eli pienessä majassa, päivän toimina kerätä polttopuuta metsästä ja kerjuukulhoon riisiä kylistä. Pidän hänen rauhallisista sanoistaan.

"Juuri kun mietin
miten maailma onkin 
murheita täynnä, 
puiden kätkössä lensi 
käki kukkuen ohi."

Ikääntyneen munkin ja häntä 40 vuotta nuoremman nunna Teishinin välinen suhde kuvautuu kovin kauniina ja hauraana mestarin ja oppilaan välisissä runoissa.

"Varis, jos lennät 
vuorilta kylään, ota 
variksenpoika 
mukaan, vaikka sen siivet 
ovatkin vielä heikot." 
  - Teishin

"Jos tahdot, otan 
sinut mukaani, mutta 
entä sitten, kun 
ihmiset näkevät ja 
puhuvat meistä pahaa?" 
  - Ryõkan

"Haukka on haukka, 
varpunen on varpunen, 
haikara haikara - 
varis variksen kanssa:
mitä pahaa siinä on?" 
  - Teishin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti