Luen välillä munkki Ryõkanin (1758-1831) runoja, yleensä talvisin, kun kesään on vielä pitkä aika. Kuuluisa erakko eli pienessä majassa, päivän toimina kerätä polttopuuta metsästä ja kerjuukulhoon riisiä kylistä. Pidän hänen rauhallisista sanoistaan.
"Juuri kun mietin
miten maailma onkin
murheita täynnä,
puiden kätkössä lensi
käki kukkuen ohi."
Ikääntyneen munkin ja häntä 40 vuotta nuoremman nunna Teishinin välinen suhde kuvautuu kovin kauniina ja hauraana mestarin ja oppilaan välisissä runoissa.
"Varis, jos lennät
vuorilta kylään, ota
variksenpoika
mukaan, vaikka sen siivet
ovatkin vielä heikot."
- Teishin
"Jos tahdot, otan
sinut mukaani, mutta
entä sitten, kun
ihmiset näkevät ja
puhuvat meistä pahaa?"
- Ryõkan
"Haukka on haukka,
varpunen on varpunen,
haikara haikara -
varis variksen kanssa:
mitä pahaa siinä on?"
- Teishin
mostly epigrams
10 minuuttia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti