Ensilumi pyryttää sakeana ja kevyenä, taivas on musta. En ole koskaan nähnyt Linnunrataa, täällä on aivan liian valoisaa. Opettelen nukkumaan taas pimeässä, mikä ei millään tahdo onnistua. Kotijumalat ikkunalaudalla kääntävät katseensa juuri yöllä havahtuessa minua kohti, enkä saa moneen hetkeen ajatuksen päästä kiinni, mitä nuo litteät kasvot ovat ja miksi ne tuijottavat minua rivissä. Nyt olen kääntänyt ne kohti olohuonetta, mutta näen silti niiden mustat silmät.
--
Juuri kun olin asettautumassa loppuvuoden horrostilaan, aloin saadakin kaikenlaisia suurisuuntaisia ideoita, että no nythän minä voin vaihtaa asuntoa, aloittaa eläkesäästämisen, hankkia yrittäjävakuutukset, vuokrata talon Toscanasta ja viettää toukokuun Japanissa ja sen sellaista. Onko nyt tosiaan aika taas ponnahtaa vauhtiin vai onko tämä joku hypomaaninen helvetti. Auta Antti.
from poor cow to the old oak
17 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti