Katsoin yllättävän mielenkiintoisen dokumentin New York Timesin muistokirjoittajista. Muistokirjoitukset ovat 500 sanan ikkunoita menneisyyteen, ja ikkuna liukuu pysähtymättä historian läpi, aina 50-60 vuotta menneisyydessä. Unohdetut asiat pulpahtavat hetkeksi pintaan ja katoavat näppäimistön kautta arkistoon. J.F.K.:n ja samalla koko maailman ensimmäinen TV- esiintymisen neuvonantaja, Hiroshiman pommittaneen lentokoneen lentäjä, näppylähanskojen keksijä, uraa-uurtava mainostaja 30-luvulta...
Toimitus yrittää pysyä aikaa edellä ja kirjoittaa luonnoksia merkittävistä henkilöistä jo etukäteen, ettei painoaikataulujen usein 3-4 tunniksi jäävä kirjoitusaika typistäisi kirjoitusta liikaa. 30-luvulla arveltiin nuoren näytöksissä esiintyneen naislentäjän kuolevan hasardissa ammatissaan muutaman vuoden sisään, joten muistokirjoitus luonnosteltiin jo tuolloin, mutta lentäjä kuolikin vasta 80 vuotta myöhemmin. Äkillisesti kuolevat supertähdet ja taiteilijat sekoittavat tilannetta jatkuvasti. Parhaiten valmistellut muistokirjoitukset saavat vanhana pitkän sairauden jälkeen kuolevat merkkihenkilöt - silloin on aikaa möyhiä historiaa, kuva-arkistoja ja sanontoja parhaimman vaikutelman luomiseksi.
i worry about my blood pressure
5 tuntia sitten
Hei, Annikki. Olen aina silloin tällöin (nykyään harvemmin) käynyt vilkaisemassa oletko palannut estraadille. Kai se kertoo jonkinlaisesta kaipauksesta aikaan, joka oli ennen.
VastaaPoistaIkävöin lauseidesi herkkyyttä ja niiden vaikutusta mielialaan.
Vaikuttaa siltä kuin olisit palannut!
Töiden aloittaminen oli aika kova prässi, mutta nyt kaikki palaa raiteilleen. Kaikki energia ei mene vain päivistä toipumiseen - ja kas kun tuli tyhjää tilaa, niin kirjoittaminen pompahti takaisin pintaan.
VastaaPoistaKiva nähdä sinuakin, Liisu.