Interrail osa 2
1 tunti sitten
lauantai 12. joulukuuta 2015
Asunnon takaseinä on lattiasta kattoon lasia, näkymä korkealla järven yllä. Mikään sää ei ole ruma. Vesi on vielä sulaa, maa ja metsät lumettomia. Koivujen oksat piirtyvät myyränruskeina, rannan kaislikko vaaleanruskeana, okran sävyt ovat viikkoja sitten kuluneet pois. Tummat mäet kumpuilevat kauempana. Poukaman venesatamassa ei näy purjeveneitä, vaan rantaheinään vedettyjä kirjavia soutuveneitä pohja kohti harmaata taivasta. Iltaisin kaupungivalot hehkuvat kultaisena nauhana vastarannalla keskellä pimeää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vain harvoja jaksan enää kommentoida, sinä olet niiden harvojen joukossa. Runollinen kielesi miellyttää minua ja lyhyys. (Ei se minua häiritse, mutta ehkä haluat korjata kosti= kohti?)
VastaaPoistaJos henkilö katsoo maisemaa Bosborinsalmella etelästä pohjoiseen, hyväksyn tuon sanonnan "kultaisena nauhana"... Muuten en.
VastaaPoistaMutta muuten diggaan susta, Annikki.
Ja mikiksestä tykkäisin myös, muttei se pidä tietääkseni blogia!
VastaaPoistaPyyh, kyllä voi olla kultaisia nauhoja pienelläkin mittakaavalla pienissä pohjoisissa maissa.
VastaaPoistaMikis onkin tuollainen kommenttilaatikoiden muskottipähkinä, vähän niinkö joulumauste.