lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui leppeän lauhassa säässä, joka voiteli lumipinnoista kiiltävää luistinrataa. Ilotulitteita oli enemmän kuin koskaan ja taivas kukki punaista ja kultaa. Pienen laakson rinteillä taloissa paloivat valot ja korkeiden mäntyjen ja kuusirivien takaa välkähteli kaupungin raketteja.

Töissä meni myöhään, mutta pidän ahertamisesta. Istun ja naputan tyytyväisenä tekstejäni. Välillä mietin, onko minun rauhallisuuteni vain tietämättömyyden tuomaa autuasta lumetta, vaan kun tuollaista pohdintaa ei voi näillä tiedoilla ratkaista, palaan tyytyväiseen olotilaani nopeasti. Kuorin klementiinin ja selaan papereitani lisää.

2 kommenttia:

  1. Ihailen aina sanankäyttöäsi. Taas on kuin runoa lukisi, kertovaa runoa joka viestittää, että olet tyyytyväinen elämääsi joka näyttää valoisalta.

    VastaaPoista
  2. annikki1/19/2015

    En ehdin enää kirjata mitä näen: pakkasia, kuolemia, vanhoja ja heikkoja, lumen alla painuvia puita, vanhanaikaisia kiisseleitä ja kermavaahtoja. Pienet piparkakkutalot ovat vieläkin pöydällä syömättä.

    VastaaPoista