Tänään heräsin sateen ääneen ikkunan takaa. Ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan. Villasukissa on polveen asti varret ja peitto on niin paksu, että reipas rapina peltipinnoilta kuulosti vain kotoiselta. Ajattelin yhdentekeviä ajatuksia, jotka unohdin sitä mukaa, kun ne mieleeni ajelehtivat.
Keitän puuroa, jonka syön niin hitaasti, että minulle tulee kiire, ajan loskaisella kadulla liian lujaa ja kaadun. Nousen ylös, nostan pyörän ylös, ja jatkan matkaani. Lapaset ovat läpimärät ja oikea puoli takista tiputtelee vettä. Ainahan on ylös noustava.
On vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Piirtämisen ja kuparigrafiikan olen jättänyt jo pari vuotta sitten. Ne ovat kaikki asioita, jotka tarvitsevat paljon tyhjää ympärilleen. Ja nykyään minulla on tyhjää vain pääni sisällä. Muuten treenaan yhdeksästä kolmeentoista tuntia viikossa, hoidan eri yhdistysten asioita, opiskelen siinä sivussa. Yhdentekeviltä kuulostavia asioita, pois tästä maailmasta. Valtava avara tulevaisuus roikkuu kaiken yllä kuin painava, väritön taivas. Puristun sen ja menneen välille.
Kalasatama Ryhmäteatterissa: Kasarilesbo, Ketipinor ja woke
8 tuntia sitten
Muistoissani nostalgisin ääni - voi niitä olla muitakin mutta kun ei muita muista - on sateen rapina teltan katossa. Se on kuin olisi ikuisella Partioleirillä, söisi näkkileipää ja joisi haaleaa teetä. Ja on aamu ja järvestä nousee usvaa. Paleltaa. Paleltaa pirusti.
VastaaPoistaOlet urhea ihminen. Mielestäni ihmiset jotka lätkähtävät maahan, kastelevat lapasensa, ja osan muustakin kehostaan, mutta siitä huolimatta nousevat, ja nostavat myös fillarinsa jaloilleen - ovat urheita ihmisiä. - m
Ps. Tulevaisuus tulee aikanaan ja on mitä on, miksi sitä murehtia? Tai menneisyyttä?
Joutuu sitä aika paljon miettimään tässä vaiheessa, jos ei ihan halua vain ajelehtia. Jos olisin bakteeri, niin olisin sellainen, jolla on erittäin vahva takasiima, jolla porskuttaa eteenpäin - ei juurikaan mitään sivuhaivenia, joilla leyhytellä epämääräiseen suuntaan. Mutta missä on eteenpäin?
VastaaPoistaEn minä mitään a-sosialismia kannata. (Ja darwinistiset metaforasi ovat humpuukia.) Ajattelen vain, ystävällisesti, että elämää voi elää vapautuneemmin kun ei ajattele mennyttä/tulevaa. Koska... semmoite on toivotonta. Ihminen löytää paikkansa kuin omenamato omenan. (Tai no, ei tietenkään aina, mutta kumminkin.) - m
VastaaPoistaEn vetäisi yhtäläisyysmerkkiä darwinismin ja bakteerien välille. Nehän ovat vain olentoja, jotka ovat olemassa tälläkin hetkellä. Jos olisin käyttänyt lintuja ominaisuuksien kuvaamiseen, ei olisi darwin tullut mieleenkään, mikä kertoo nyt vain ennakko-oletuksista.
VastaaPoistaEn ole sillä tavalla tuskastunut, että apua löydänkö paikkaani mistään (paikkojahan on, sen kuin vain valitsee), vaan siitä, mitä haluan tehdä. Haluanko jäädä tähän kaupunkiin vai lähteä, ja jos lähtisin, niin minne haluaisin muuttaa, mistä pitää kiinni, mistä luopua. Joskus ne asiat on vaan mietittävä läpi.