On sunnuntaiaamu, eikä minulla ole kiire mihinkään. Viikko sitten satoi lunta vaakasuoraan ulvovan tuulen saattelemana, mutta tänään syksy on rauhoittunut hitaaksi ja aurinkoiseksi. Lehdet punertuvat hiljalleen.
Ehkä menen juoksemaan portaita. Kesän jälkeen ne menevät melko kevyesti, ja yläpäässä odottaa näkymä aina järvelle asti. Tummansiniset kaukaiset rannat, vielä tummemmat metsät ja siniseksi uduksi liudentuva horisontti. Sitten voi laskeutua alas - ja juosta uudelleen.
i was fortunate enough to meet him
8 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti