Unessa minut pelasti pulasta komea, rikas ja kaikin puolin ihana mies, joka sanoi pitävänsä minusta huolta, järjestävänsä minulle työpaikan, jossa saan tehdä mitä haluan, eikä minun tarvitse huolehtia enää koskaan mistään, koska hän rakastaa minua. Ajattelin vain, että minulla on tämä minun urani, jota tahdon ihan itse tehdä, tienata itse rahani ja pitää itsestäni huolta. Kun kieltävä vastaus oli muodostunut mieleeni, heräsin.
Mikä minua vaivaa. Alitajuntani on itsepäinen, omaehtoinen hullu ja tuomitsee minut yksinäisyyteen.
rubbish walks
10 tuntia sitten
Nykyään tasa-arvoisuus ilmenee siinä, että kaikki menot pannaan tasan. Pojan arvomaailmassa (seuraava sukupolvi) ei ole lainkaan epähienoa toista kohtaan tehdä avioehto, joka takaa sen, että kumpikin saa eron sattuessa omansa. Joten ei mitään hätää!
VastaaPoistaMinun painajaisuneni eiliseltä aamulta: katselen kauhuissani kun joku minulle tuntematon nainen ja mieheni kulkevat käsikädessä poispäin minusta. Pieni lapsemme keikkuu läheisellä kivellä. Yhtäkkiä hän tipahtaa monttuun, joka on n. 30 cm halkaisijaltaan. Hyppään sydänkurkussa häntä pelastamaan. Ehdin saada otteen hänen hiuksistaan. Tuntuu kauhealta kiskoa häntä tukasta ylös. Kun saan vetäistyä hänet ahtaasta aukosta, herään. Vielä herättyäni minulle jää tunne, että miksi en edes tarkastanut olisiko hänelle pitänyt antaa tekohengitystä.
Huolehtiminen on lämmin peitto. Toisinaan se tukahduttaa. Rakastan lauseitasi. MaijaH
VastaaPoistaLiika huolehtiminen on väärää välittämistä. - Onneksi heräsit.
VastaaPoistaJa tuo on liian romanttinen näkemys että alitajuntasi - olkoon itsepäinen hullu, tai ei - tuomitsisi sinut "yksinäisyyteen". - Ei niin. Emme elä enää 1800 lukua emmekä vielä 2100 lukua.
VastaaPoistaLiisu,
VastaaPoistaminusta olisikin pöyristyttävää kahmia toisen omaisuutta erossa. Nykyään ihmisillä on ihan omat palkat, joilla elää, eivätkä pikkuvaimot jää tyhjän päälle.
sinun unesi olikin ihan yhtä suoraviivainen kuin minunkin.
MaijaH,
kiitoksia kauniista sanoistasi.
Anonyymi,
Romantiikka on tämän blogin tyylilaji, ei siitä kannata vielä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Unessa kohtasin suorastaan klassisen ryysyistä rikkauksiin -tyylisen prinsessaunelman ja hylkäsin sen oikopäätä. Mutta olisihan siitä voinut nauttia edes unessa. Toisaalta, vaikka lupaus huolenpidosta menikin liiallisuuksiin, niin oikeana ongelmana ei ole ollut se, ettenkö pärjäisi, vaan se, etten suostu ottamaan mitään keneltäkään vastaan. Pitäisi vähän suostua satujen onnellisiin loppuihin, elämässäkin. Sen verran, että pysyy realismi kurissa. Sellaista ajattelin.
"että pysyy realismi kurissa"
VastaaPoistaOsuvasti sanottu.