sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Eräänä aamuna asuintaloni ilmastointi oli niin tehokas, että ikkunat suhisivat, tiivisteet vihelsivät, eikä ulko-ovea meinannut saada alipaineelta auki. Aukaisin tuuletusikkunan ja asunto huokaisi äänekkäästi, ja alkoi tuulla hyytävästi sisälle. Ilmastointia mitanneilta huoltomiehiltä sain kuulla, että talon ilmastointilaitteessa on kaksi vaihdetta: puoliteholla tai täysillä. Ensimmäinen ei vaihda ilmaa tarpeeksi ja toinen imee enemmän kuin mistään raosta mahtuu takaisin sisään. Mittauksia jatkui koko viikon. Sen ajan asuin kohisevan ja vinkuvan keuhkon pienimmässä lokerossa talon kiskoessa kaikin voimin ilmaa pihalta.

Sittemmin talo on hiljentynyt. Pesin tämän ilmakuplani ikkunat.

13 kommenttia:

  1. annikki

    en voisi kuvitellakaan asuvani asunnossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto. jos sellainen olisi, kytkisin sen pois. tiedän että niin ei saa tehdä; asunnon ilmanvaihtoa ei saa pysäyttää koskaan. terveysviranomaiset määrävät, että sen on oltava päällä 24 tuntia vuorokaudessa, koska asunnon ilmasta puolet on vaihduttava vähintään kerran tunnissa.

    ääniyliherkkänä en kestä taustahälyä. en siis ole normaali, koska normaalit ihmiset tottuvat yleensä helposti pysyvyviin taustaääniin etenkin silloin, kun äänet ovat hiljaisia. tämä johtuu siitä, että heidän aivonsa suodattavat pois tietoisuudesta "turhat" ääniärsykkeet.

    ääniyliherkän aivot eivät suodata häiriöääniä, vaan nämä äänet pommittavat tietoisuutta pahimmillaan koko ajan.

    ongelmaa lisää se, että ilmastointilaitteiden äänessä on tyypillisesti korkeita taajuuksia, jotka koen kaikkein häiritsevimpinä.

    ilmeisesti minulla on kyseenalainen kyky havaita näitä korkeimpia ääniä, jotka jäävät muilta kuulokynnyksen alapuolelle.

    toivottavasti historiasta löytyy joku fiksu henkilö, jolla on ollut sama vaiva. kafka? proust? kierkekaard?

    VastaaPoista
  2. Hauskaahan tässä on se, että ilmastointia ei voi kytkeä näistä asunnoista käsin pois päältä, eikä mitenkään vaikuttaa sen tehoon. Liesituuletin ei siis käytännössä koskaan satu olemaan päällä silloin, kun hellan ääressä laittaa ruokaa. En ymmärrä, miksi siinä pitää olla liesituuletinta ollenkaan, kun ei sillä tee mitään.

    Toinen halvalla rakentamisen hienous on vesikiertopatterit (varsinkin kylpyhuoneen), jotka suhisevat kovaan ääneen, jos niissä on kierto päällä - ja päällähän se on oltava, jos tahtoo, että pyykit ja lattia kuivuu.

    Kärsin jonkin aikaa ääniyliherkkyydestä. Tai ainahan minulla on ollut herkät aistit ylipäätään, mutta sairauden tai sen lääkityksestä johtuen kärsin kaikesta melusta ja hiljaisistakin äänistä suhteettoman paljon. Pää tuntui rusentuvan kokoon, kun joku avasi jääkaapin ja asunnossa tallustelu jytisi korvissa, enkä voinut nukkua tai edes olla samassa huoneessa viisarikellon kanssa. Silloisessa asunnossa ei onneksi ollut kovin kuuluva ilmastointi tai patterikierto.

    Vaikka oireet menivät ohi lopulta, tämä nykyinen asunto on aika meluisa ja halpojen ratkaisujen kohinaan on vaikea tottua. Yöllä kuulen hiljaisen piippauksen, jonka lähdettä en ole vielä pystynyt paikantamaan. Se häiritsee välillä valtavasti.

    VastaaPoista
  3. Aikoinani kärsin kovastikin äänistä jotka eivät muita sen kummemmin häirinneet. Öisin se oli hankalinta kun aamulla piti herätä ja siinä välissä olisi pitänyt nukkua eikä kuunnella rapsahduksia/kolahduksia/puhahduksia yms. Keksin siihen - ihan itse - keinon: panin vanhanaikaisen radion suhisemaan aseminen väliin..! Oli kuin koski olisi kohissut, tasaisesti ja rauhoittavasti ja muun metelin peittäen. Siihen nukahti kuin oravanpoikanen.

    Ps. Myöhemmin luin, muistaakseni Hesarista, tämän saman idean. Mutta itse keksin sen sitä ennen itselleni!

    VastaaPoista
  4. Sellainen kohina olisi minusta kauheaa kuunneltavaa. En pidä tuosta patterinkaan äänestä, saati sitten radion sähinästä. Mieluummin laittaisin sen niin, että sieltä kuuluu musiikkia hyvin hiljaisella.

    Tyynystä kuuluu joskus rahinaa, kun siihen painaa korvan. Se tulee joko niistä kuiduista tai sitten se on veren kohinaa, mutta en pidä siitäkään ja sitten pitää kääntää pää niin, ettei sitä kuule.

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut jostain - eikä se taatusti ollut Vartiotorni - että tuossa radiokohinassa 1 % on maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen jälkiääntä. Minusta Sitä on mielenkiintoista kuunnella. Ja nukahtaa.

    Ps. Katit sitä paitsi sähisevät, eivät radiot. (Paitsi sangen huonot.) Musiikkia on mahdoton kuunnella hiljaa, sen volyymi vaihtelee; juuri kun luulee että huilu & harppu saavat yhteissoolonsa (jota ei meinaa millään kuulla) loppuun, ja ajattelee (optimistisesti) että levykin loppui... niin kuuluukin kauhee TÖÖT TÖÖT TÖÖT kun alkaa vaskisoitinten sessio. Nuku siinä sitten!?

    VastaaPoista
  6. Tyynyistä (etenkin Stockmannilta) ostetuista nyt kuuluu mitä milloinkin. Kerrankin, kun minun piti nukahtaa, niin tyyny sanoi minulle että "lähe kuule Etelä-Afrikkaan". Arvaa, ihmettelinkö? Ihmettelin kovasti. Kun kysyin siltä minkä takia mun sinne pitäis lähtee, se ei enää sanonut mitään, oli vaan pöykenä.
    Ps. Lähdin Juankoskelle.

    VastaaPoista
  7. Vartiotornissa on aina niin mukavat kuvat: leijonat käyskentelevät peurojen kanssa paratiisissa ja kiiltokuvaihmiset hymyilevät, kaikkialla on vehreän viheriäistä.

    Voisin kuunnella jotakin äänikirjaa ennen nukkumaanmenoa, mutta olen huomannut, etten tahdokaan kuulla kenen tahansa ääntä. Harry Pottereita luki Stephen Fry ja se oli hienoa, mutta sen jälkeen en ole yhtäkään äänikirjaa voinut uudestaan lainata, kun eihän sitä tiedä, millainen ääni sieltä punkee ulos. Menen monesti kirjaston äänikirjahyllylle kokemaan valtaisaa ambivalenssia ja lähden pois joka kerta tyhjin käsin.

    Tässä hymyilevä japanilainen laulaa, miten kulkee katse ylöspäin luotuna, ettei kyyneleet pääse putoamaan ja suree nuoruuttaan, menneitä kevätpäiviä:

    http://www.youtube.com/watch?v=r9OGRKTd9rk

    VastaaPoista
  8. Aika kammottava laulu. Aikoinaan, kun luistelin hokkareilla - vaikka en osannut luistella - niin kaijuttimista kuului "Nyt kun kesä mennyt on, ja syksy saapuu, niin kirjeeen sulle kirjoitan, sen suljen suudelmiin, etc."

    En osannut luistella, ja kuuntelin tämmöistä, niin entistä vähemmän osasin luistella.

    Ps. Katselin vaan kun jääkiekkoilijat vetivät hokkareita jalkoihinsa. Ja vaikka aina haisi jalkahiki niin aina heidän ympärillään pörräsivät lukion kauneimmat likat.(En tiedä miksi. Mutta minkä takia mun muutenkin pitäis tietää maailman kaikki asiat? En ymmärrä.)
    Jääkiekkoilijat ovat yhtä kummallisia kuin japanilaiset.

    VastaaPoista
  9. Mutta muistathan Annikki kulta Dylan Thomasin Milkwoodin? (Richard Burton, joka on valtavan hyvä näyttelijä, ääntää englantia. Se, että hän seurusteli Elisabeth Taylorin kanssa, on toinen asia.)

    http://www.youtube.com/watch?v=r9OGRKTd9rk

    VastaaPoista
  10. http://www.youtube.com/watch?v=uuPO2Kvqlms

    Tarkoitin tietysti tätä. Melkein menehdyn kun kuuntelen tätä. Tässä on kaikkea. Tulee surulliseksi. Elämä on aina takana, ei se ole edessä. Jokaisen ikkunan takaa sinua katsoo kuolema. Tai kuin Lorca, yhtä hyvä runoilija kuin Thomas, ehkä parempikin, sanoo että "kuolema, käy sisään ja ulos, ulos ja sisään, kapakassa".
    Federico García Lorca, sanoo paljon muutakin.

    VastaaPoista
  11. http://www.youtube.com/watch?v=yt0BALshdTY&feature=related

    VastaaPoista
  12. Muistan, ehdottoman hyvä. (vaikka kukapa ei olisi seurustellut Taylorin kanssa, siinä oli nainen, joka vaihtoi miestä kuin huulipunaa.)

    Ihmiset ovat aina vähän iljettäviä tuolla tavalla massoina kuvattuna: keltaisia hampaita, puuteria lihavalla iholla, hapan hengitys. Tulee mieleen sellaiset nukkeanimaatiot.

    VastaaPoista
  13. No totta kai minäkin olisin halunnut - niinä hulluina vuosina (enkä tarkoita Sokoksen mainoskampaanjaa) seurustella Taylorin kanssa. Kukapa ei. Mutta olisiko hän ollut halukas seurustelemaan minun kanssani, on tietysti toinen kysymys.

    En tiedä. Olen tavannut paljon kivoja ihmisiä. Myös naisia. Siitä olen kamalan iloinen.

    VastaaPoista